Valkosipuli tuoksuu ja maistuu

Tujakkaa makua hakevan kotipuutarhurin ja valkosipulin ystävän kannattaa sujauttaa kynsilaukat syksyllä maahan. Syksyllä istutettavista kasvaa keväisiä kookkaampia ja voimakkaampia. Talvivalkosipulin sato kerätään yleensä heinäkuussa ja keväällä istutetut vasta elokuun puolivälin jälkeen.

Kotimaiset valkosipulit ovat ulkomaisia mehukkaampia ja säilyvät siksi hyvin kevättalveen. Ne eivät häviä tyhjiksi kynsiksi, kuten tuontisipulit tahtovat tehdä. Ulkomaiset voivat olla ylivuotisia, sillä kahta vuotta valkosipuli ei kestä. Kotimaiset valkosipulit sitä vastoin myydään yleensä tuoreina ja varsineen toreilla, markkinoilla ja isompien ruokakauppojen kautta.

Ihana inhottava valkosipuli

Valkosipulin historia ulottuu yli 3000 vuoden päähän. Tästä todisteena ovat Tutankhamonin haudasta Egyptistä löydetyt hyvin säilyneet valkosipulit. Suomeen vuosituhansia vanhan rohdon viljely levisi Kreikan ja Rooman kautta 1500-luvulla. Kustaa Vaasan kerrotaan vuosisadan puolivälissä haetuttaneen Helsingistä valkosipulia Viipurissa sairastuneille sotilailleen.

Valkosipuli on ollut kulttikasvi, lääke ja mauste, kuten tänäkin päivänä. Se herättää sekä intohimon että inhon. Kulutus jakautuu rajusti himokäyttäjien ja absolutistien välille.

Sen lääkitsevään, antibioottiseen vaikutukseen uskotaan kuitenkin edelleen. Valkosipulia pumpulitupossa korvakipuun, leivän päällä nuhaan ja varpaiden välissä yskään. Ja kukapa ei olisi kuullut valkosipulin kolesterolia alentavasta vaikutuksesta.

Uudet tutkimukset oikovat vanhoja käsityksiä. Tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa kynsilaukan kolesterolia alentava vaikutus on kumottu, ainakin osittain. Ahkera valkosipulin käyttö vaikuttaa tutkimuksen mukaan muutaman kuukauden ajan pahan LDL-kolesterolin alentamisessa, mutta pitkäkestoista vaikutusta ei pystytty todistamaan. Valkosipulin vaikutusta syövän ehkäisyssä ei myöskään voida taata riittävän tutkimusnäytön puuttuessa.

Kaikesta huolimatta himokäyttäjä pysyköön himokäyttäjänä. Mutta pieni yrttivinkki paikallaan: Kun henki haisee valkosipulilta - kokeile persiljan, mintun tai korianterin pureskelua.

Intohimoisimman valkosipulin ystävät maustavat kynsilaukalla oluensa ja jäätelönsäkin. Tässä muutama resepti lisää perinteisemmästä päästä.

Purjo-valkosipulikastike

500 g purjosipulia
120 g valkosipulia
2 rkl ruokaöljyä
6 dl kasvislientä
suolaa
valkopippuria
1 dl valkoviiniä
2 dl kevytkermaa
ruohosipulia

Leikkaa kokonaisista valkosipuleista pala kärjestä pois. Paahda sipulit 250 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Kuori jäähtyneet sipulit. Kuullota suikaloitu purjo ja paahdetut valkosipulit öljyssä. Lisää liemi ja hauduta kypsiksi noin 15 minuuttia. Soseuta ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää lopuksi valkoviini ja kerma. Kiehauta. Koristele ruohosipulilla. Tarjoa paistetun kalan kanssa.

Aioli eli valkosipulimajoneesi


2 keltuaista
2 rkl viinietikkaa
suolaa
mustapippuria
3 puristettua valkosipulin kynttä
3-4 dl ruokaöljyä

Sekoita keltuaiset, suola, pippuri, osa viinietikasta ja valkosipulit kulhossa. Lisää öljyä tipoittain koko ajan vatkaten. Muutaman ruokalusikallisen jälkeen seos muuttuu paksuhkoksi, jonka jälkeen seos muuttuu paksuhkoksi ja öljyä voi lisätä enemmän kerrallaan. Lisää loppu viinietikka ja sekä maun mukaan mausteita.
Aioli sopii loistavasti esimerkiksi uuniperunoiden kastikkeeksi.

Valkosipulilisäke lihalle

kokonaisia valkosipuleita
oliiviöljyä

Leikkaa kokonaisita valkosipuleista päät pois, mutta älä kuori niitä. Kuumenna kattilassa oliiviöljyä ja ruskista kokonaiset valkosipulit siinä kevyesti. Laita sipulit uunivuokaan kanta alaspäin ja peitä vuoka foliolla. Kypsennä 180 asteessa noin 50 minuuttia. Sipulit ovat näyttävä lisäke lampaalle tai hyvälle pihville. Sipulin liha tulee kuoresta kevysti puristamalla.


(Lähde: MTV3/Finfood )

Lue myös:

    Uusimmat