Väkivaltaisen naisen on vaikea saada apua

Ensi- ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus -projektin (2004-2008) tavoitteena oli naisen väkivallan tunnistaminen, nimeäminen ja hoitaminen. Useat projektin yhteydessä haastatelluista väkivaltaisista naisista olivat yrittäneet saada ongelmaansa apua, mutta olivat tulleet torjutuksi. Naisten kohdalla väkivaltaisuusongelmaa myös vähätellään.

Projektipäällikkö Hannele Törrönen kertoo, että Ensi- ja turvakotien liiton projektin yhteydessä apua annettiin kaikkiaan sadalle eri-ikäiselle ja eritaustaiselle naiselle.

- Projektin myötä tuli hyvin vahvasti esille se, että naisen väkivaltaa vähätellään. Jos nainen alkaa vihjailla, että en enää jaksa, niin naisen väkivalta ohitetaan "kaikkihan me joskus suutumme" tai "onhan sinulla ollut rankkaa, jospa vähän leipäisit" -tyyppisillä kommenteilla.

Kaikki Ensi-ja turvakotien liiton projetissa mukana olleet satakunta naista pelkäsi omaa väkivaltaisuuttaan. Tämän vuoksi aihetta ei saisi Törrösen mukaan koskaan vähätellä.

Naisen väkivaltaisuus verhoutuu usein aluksi ns. väsymys-diskurssiin. Nainen puhuu esimerkiksi loputtomasta väsymyksestään arjessa ja tuntee, ettei pärjää enää lasten kanssa. Törrönen korostaa, että kaikki väsyneet naiset eivät ole tietenkään väkivaltaisia, mutta juuri väsymyspuheen kautta moni nainen yrittää puhua väkivaltaisuudestaan.

Avun saanti alkaa siitä, kun nainen saadaan tunnistamaan ne asiat, joista väkivaltaisuus purkautuu.

- Joku esimerkiksi pakonomaisesti itse lietsoo itseään ajatuksella, että "minä näytän sille". Väkivaltaisuus on usein myös seuraus siitä, että on nainen kokenut tulleensa hylätyksi tai mitätöidyksi, tai pelkää, että toinen jättää, Törrönen kuvailee.

Naisten väkivaltaisuudesta tulisi Törrösen mukaan keskustella julkisuudessa enemmän. Monella naisella on tälläkin hetkellä tunne, että arki on ylivoimaista. Oma kaksivuotias saattaa tuntua henkisesti kaksi ja puolimetriseltä jöröltä. Törrönen vakuuttaa, että apua on kuitenkin saatavilla.

- Apu on myös naisen arjen keskelle pääsemistä, yhdessä kärsivällisesti kartoittamista siitä, mistä tilanteessa on kysymys. Samalla opetellaan jarruja niitä tilanteita varten, joissa kattila lähtee kiehumaan.

Projektipäällikkö Hannele Törrönen haluaa korostaa ennen kaikkea sitä, että väkivaltaisen naisen profiilia ei ole olemassa. Väkivaltaisuutta ei esiinny tietynlaisissa naisissa, vaan kaikissa hienostoladystä 13-vuotiaaseen katuun syljeskelevän teinin väliltä.

- Niin houkuttelevaa kuin sellaisen profiilin luominen olisikin, sitä ei ole olemassa.

Naisten väkivaltaa voi pitää myös naisasiakysymyksenä. Naiset tekevät nimittäin jopa 40 prosenttia lähisuhteessa tapahtuneista törkeistä väkivallanteoista.

- Onhan nainenkin vastuullinen teostaan siinä missä mieskin, eikä väkivaltaisuudesta voi syyttää muita, Törrönen kuittaa.