Väitös: Natura-alueiden toteutuksen lakiperusta ontuu

EU:n Natura 2000 -verkostoon otettavien alueiden toteuttamisjärjestelmä jättää avoimeksi suojelun toteuttamistavan ja sisällön sekä korvauskysymykset. Näin arvioi oikeustieteen lisensiaatti Jukka Pekka Tolvanen väitöskirjassaan.

Tolvanen mainitsee Natura-säännökset esimerkkinä epäselvyyksistä, joita jäi luonnonsuojelujärjestelmään hiljattain tehtyjen lainsäädäntöuudistusten jälkeen. Tolvanen tutki ympäristöoikeuden alaan kuuluvassa väitöskirjassaan maankäytön luonnonsuojelullista sääntelyä. Väitöskirja tarkastettiin lauantaina Helsingin yliopistossa.

Tolvanen arvioi, ettei Suomen luonnonsuojelulakiin otettu Naturaa koskeva sääntely näytä noudattelevan EU:n luontodirektiivin Naturaa koskevaa perusajatusta.
-Luontodirektiivi on melko tulkinnanvarainen, eikä siitä ole juuri olemassa oikeuskäytäntöä, mutta näyttäisi siltä, että Natura 2000 -kohteiden käytöstä päätettäisiin tapauskohtaisesti, sanoo Tolvanen.

Suomessa on taas otettu sellainen linja, että kaikkia Natura-kohteita koskevat luonnonsuojelulain erityissäännökset. Käytännössä Suomessa on Tolvasen mielestä aika rajalliset mahdollisuudet esimerkiksi sopia yksittäisten Natura-alueiden käytöstä.

Korvauskysymykset on luonnonsuojelulaissa jätetty muun lainsäädännön varaan. Tolvasen mielestä olisi ollut johdonmukaista, että myös Natura-kohteiden korvauskysymykset olisi säädetty samalla tavalla kuin muun luonnonsuojelulain mukaisen suojelun korvauksesta. Luonnonsuojelulain Natura-säännösten vaikutusta maanomistajien oikeusturvaan on Tolvasen mielestä vielä vaikea arvioida ennen kuin säännöksiä ryhdytään soveltamaan.

EU:n luonnonsuojelua säätelevät direktiivit, lintu- ja luontodirektiivit, lähestyvät luonnonsuojelua eurooppalaisesta näkökulmasta, eivätkä ne eivät välttämättä ota huomioon kansallisia lähtökohtia. Tolvasen mielestä esimerkiksi Suomen suojelun pitäisi pääsääntöisesti pohjautua kansallisiin perusteisiin.
(STT)

Lue myös:

    Uusimmat