Väitös: Lisää vuorovaikutusta tietokonepeleihin

Pelitutkija Tony Mannisen mielestä tietokonepeleissä pitäisi hyödyntää aiempaa enemmän reaalimaailman kaltaisia ilmeitä ja eleitä. Toisaalta vanhempien pitäisi ottaa enemmän vastuuta lasten ja nuorten tietokoneella pelaamisesta.

Mannisen Oulun yliopistossa tarkastettavan väitöskirjan mukaan verkkopelejä ja virtuaaliympäristöjä luonnehtivat edelleen viestintä-, koordinointi- ja yhteistoimintaongelmat; ihmisten välistä kanssakäymistä ei tueta riittävällä tasolla, ja pelikokemus jää yksinäiseksi ilman monipuolisempaa vuorovaikutusta.

- Pelaaminen ja muu tietoverkkojen kautta tapahtuva toiminta kasvavat vuosi vuodelta. Tietokoneella luodut virtuaaliset maailmat ja peliympäristöt antavat mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen maantieteellisestä sijainnista riippumatta, sanoo Manninen.

Lisää eleitä pitäisi olla

Mannisen mielestä nykyisistä viihde- ja oppimispeleistä puuttuvat useimmiten vuorovaikutuksen tukemiseen soveltuvat sanattoman viestinnän keinot kuten ilmeet, eleet, ulkonäkö ja äänet.

- Ne välittävät tietoa pelaajien toiminnoista, ja vaikka kasvokkaisviestinnän laatuun ei vielä päästäkään, voidaan rikkaalla vuorovaikutuksella tukea ja vahvistaa kanssakäymisen kokemusta, Manninen sanoo.

Pelien lisäksi kehittämistä löytyy nopeasti yleistyneistä tietokoneavusteisissa oppimisympäristöissä. Mannisen tutkimusryhmä on tehnyt muun muassa Oulun yliopiston koulutusteknologian yksikölle ongelmanratkaisupelin, jossa pelin pelaajien on pakko tehdä sujuvaa yhteistyötä ongelman ratkaisemiseksi. Toisaalta kaikkia palveluita ei pitäisi laittaa tietoverkkoihin.

- Itse en pidä siitä ilmiöstä, että entistä vähemmän ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, Manninen paljastaa.

Tutkija tunnistaa vaarat

Manninen tunnistaa myös pelimaailman vaarat sosiaalisten taitojen näivettäjänä, mutta jättää niiden tieteellisen tutkimisen humanisteille.

- Aikuiset pystyvät yleensä kantamaan vastuunsa, mutta lapset ja nuoriso ovat hankala ryhmä. Jos vanhemmat eivät tunne pelejä, heillä voi olla hankala kantaa vastuuta lasten tekemisistä. Minun viestini vanhemmille on, että tutustukaa peleihin ja ottakaa selvää niistä.

Pelitutkija itse on niin hyvin selvillä tietokonepeleistä, että ei anna oman 6-vuotiaan pojan pelata koskaan yksin.

- Poika kyllä kritisoi vastaan. Itse pelaan silloin kun hän ei ole näkemässä, eli lähinnä öisin. Olen pelannut 25 vuotta pelejä eri muodoissa, eli olen pelaaja vereltäni.

(MTV3-STT)