Väitös: Huumepolitiikka hakoteillä?

Sarvannin väitöskirja Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus tarkastetaan tänään Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Sarvannin mielestä valtion pitäisi kantaa nykyistä enemmän huolta yhteiskunnan aidosta moniarvoisuudesta. Jotta tämä olisi mahdollista, valtio ei saisi olla ideologinen. -Valtion pitäisi ottaa vähemmän kantaa siihen, mikä on hyvä ja oikein ja antaa kansalaisyhteiskunnan huolehtia keskustelusta. Valtion tulisi tukea niitä tahoja, joiden on muuten vaikea saada äänensä kuuluviin, Sarvanti toteaa.

Käytännössä moniarvoinen yhteiskunta tarkoittaisi huumepoliittisesti sitä, että myös kriittisesti vallitsevaan huumepolitiikkaan suhtautuvia kansalaisjärjestöjä otettaisiin mukaan normaalin järjestötuen piiriin.

Huumepolitiikka lähemmäs käytäntöä

Suomen huumepolitiikka on keskittynyt tarjonnan rajoittamiseen ja huumeiden käytön kriminalisointiin. Sen oikeudenmukaisuus voidaan Sarvannin mielestä asettaa kyseenalaiseksi. Politiikan perustan tulisi olla käytännönläheinen ja perustua päihteiden vaikutuksia koskeviin tosiasioihin. Sitä pitäisi Sarvannin mukaan kääntää maltilliseen kysyntää rajoittavaan suuntaan.

Huumeiden kysyntää voisi rajoittaa monipuolisilla tiedoilla huumeista, avoimella keskustelulla, hoitamalla huumeriippuvuudesta kärsiviä sekä kehittämällä yhteiskuntaa siten, että elämää voisi elää täysipainoisesti ilman huumeita. Moraalista paniikkia lietsovaa yksipuolista viestintää sen sijaan saisi olla vähemmän. Huumeiden täyskiellolla ei ole saatu käyttöä vähenemään, esimerkiksi kovien huumeiden käyttäjien määrä nousee vuosittain.

Käyttäjilläkin ihmisoikeudet

Sarvanti kannattaa inhimillistä suhtautumista huumeiden käyttäjiin. Hänen mielestään suomalaista kriminalisoinnin ja kontrollin käytäntöä voisi muuttaa kohti länsieurooppalaista tapaa, jossa huumeiden käyttäjiin ei kohdisteta voimakkaita poliisi- ja oikeustoimia. Tämä voisi poistaa yhden kynnyksen hoitoon hakeutumisen tieltä. Jotta huumeiden ongelmakäyttöön voitaisiin puuttua, se pitäisi pystyä havaitsemaan nykyistä paremmin. Käyttäjät ovat Suomessa paenneet maan alle rangaistuksen pelossa ja samalla he ovat myös hoidon ulottumattomissa. Sarvanti epäileekin, että huumeongelma halutaan edelleenkin työntää mahdollisimman kauas, jotta sitä voitaisiin paheksua moraalisesti.

Suomen allekirjoittamat kansainväliset huumeyleissopimukset eivät Sarvannin mukaan edellytä huumeiden kieltämistä niin tiukasti kuin mitä maassamme on tehty. Vaikka hyvinkoulutettujen enemmistö olisi valmis kontrollin löysentämiseen, yleinen asenneilmasto ei sitä salli.
(STT)