Uuden Talvivaara-kirjan tulkinta ympäristöhaitoista: "Pari pikkujärveä suolaantui"

Marko Erolan Kirottu kaivos - totuuden jäljillä Talvivaarassa -teoksessa todetaan, että vahingot ovat olleet ennen kaikkea taloudellisia, ja niitä ovat olleet osaltaan aiheuttamassa viranomaiset, aktivistit ja tiedotusvälineet.

Erolan mukaan viranomaisilla ja hallinto-oikeudella oli ratkaiseva rooli valtavan omistajavahingon syntymisessä.

– On oikeustajun vastaista, että 80 000 ihmistä on menettänyt rahansa siksi, ettei kaivos hätätilassa saanut päästää vesiään entuudestaan suolaisiin järviin, joiden rannoilla on yhteensä kolme mökkiä.

”Talvivaara teki yhden virheen”

Erolan mukaan Talvivaara on tehnyt itse ainoastaan yhden selvän virheen. Kaivoksen vesitaseen suunnittelussa ei osattu ennakoida liuotuskasoille valuvien sade- ja sulamisvesien määrää oikein. Yllätykseksi Erola nimeää prosessin haju- ja sulfaattipäästöt.

– Kaivoksella syntyi paljon enemmän ja paljon suolaisempia purkuvesiä kuin vastaanottavat pikkujärvet kestivät.

Tämän seurauksen Erola tiivistää näin.

– Suunnitteluvirhe ja yllätyspäästöt suolasivat muutaman pikkujärven, aiheuttivat suuren allasvuodon ja nostattivat valtavan kohun.

Dramaattisin seuraus oli Erolan mukaan kuitenkin se, että tuotanto tukahtui ja yhtiö ajautui vararikkoon.

Toimittajat saavat kovaa kritiikkiä

Erolan mukaan Talvivaara-uutisointi on usein ollut paitsi liioittelevaa, myös suorastaan virheellistä. Lähes kaikki Suomen suurimmat tiedotusvälineet mainitaan kirjassa tällaisten uutisten tekijöinä, myös MTV Uutiset. Erityishuomion saa kuitenkin freelance-toimittaja Juha Kauppinen, jota kirjassa kritisoidaan useassa kohtaa. Kauppisen mukaan Erola ei ole kuullut häntä ennen kirjan julkaisua.

– Erolan kirjassa on useita virheitä sen osalta, mihin hän väittää tietojeni perustuvan. Esimerkiksi tiedot Talvivaaran vaikutusten ulottumisesta Pohjois-Savoon, josta kirjoitin vuonna 2012, eivät ole omaa keksintöäni vaan ELY-keskus vahvisti tiedot, jotka perustuvat heidän omiin mittauksiinsa. En ole myöskään esiintynyt biologina saadakseni tietoja valtion virkamieheltä tai pelotellut ihmisiä syövällä.

Erola itse katsoo kirjassaan, että toisin kuin monet toimittajat hänen mukaansa väittävät, Talvivaaran ongelmat eivät ole mahdottomia, vaan ne on kaikki ratkaistu. Ja viimeinenkin - eli sulfaattipitoisen veden kertyminen kaivokselle - ratkaistaan, kun purkuputki otetaan käyttöön.

"Ympäristönsuojelusta on tullut tabu”

Kirjassaan Erola arvostelee sitä, että ympäristövahinkoja ei saa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.

–Ei missään nimessä saa sanoa, että mitä väliä on parin pikkujärven pohjassa elävillä madoilla tai koko jorpakoilla, kun tuhannet ovat saaneet töitä ja valtio veroja vuosikymmenien ajan. Ei saa sanoa, että pikkujärven väliaikainen suolaantuminen ei ole merkittävä haitta.

Talvivaaran osakekurssin laskuakaan eivät ympäristöasiat Erolan mukaan selitä.

– Arvioitua suuremmat päästöt ja parin pikkujärven suolaantuminen eivät ole vaikuttaneet osakekurssiin merkittävästi. Kurssi on laskenut nikkelin hinnan ja tuotanto-ongelmien takia.

Erola kuitenkin uskoo, että Talvivaaran tuotanto toimii.

–Talvivaara voi olla kannattava. Talvivaara voi olla oikea rahantekokone. Yhtiön kassavirta ja tulos nousevat hyvin jyrkästi tuotantovolyymin ja nikkelin hinnan mukana. Velaton Talvivaara on erittäin houkutteleva kohde riskisijoittajille, jotka voivat pienellä rahalla menettää pienen rahan tai voittaa jättipotin. Talvivaara on optiosijoitus.

Tieto Talvivaaran kaivostoimintaa harjoittavan tytäryhtiön eli Talvivaara Sotkamon hakeutumisesta konkurssiin tuli sen jälkeen kun Erolan kirja oli kirjoitettu.