Urbaanisti vuokralla

Roman Schatz asuu tyttärensä Lilin ja poikansa Oskarin kanssa Helsingin Bulevardilla. Schatzilla ja hänen ex-vaimollaan on lapsista yhteishuoltajuus.

Synnyinkoti

Synnyinkoti Beuren-am-Heiligenbergissä Etelä-Saksassa

– Asuin vanhempieni kanssa kyläkoulun yläkerrassa. Isäni oli koulun opettaja ja rehtori. Keilasimme faijan kapakasta ostamilla keilapalloilla yli kymmenen metriä pitkällä käytävällämme. Kun olin 3-vuotias, äitini sairastui ja joutui parantolaan. Hän oli kuukausikaupalla pois kotoa. 4-vuotiaana istuin pöydän alla ja yritin tehdä vaikutuksen meillä käyviin maajusseihin lukemalla sanomalehteä. Äiti kuoli, kun olin 5-vuotias. Minä lähdin mummolaan, sitten toiseen mummolaan...

Yksiö Berliinissä

Parikymppisenä Berliinissä

– Muutin parikymppisenä raihnaiseen takapihayksiöön Kreuzbergin kaupunginosaan. Se oli äänekäs paikka: perheväkivaltaa, seksiä, joku oksentaa ikkunasta. Asunnon lämmönlähde oli kakluuni. Välillä istuin makuupussissani ja mietin, ostanko hiiliprikettejä vai tupakkaa. Vessa sijaitsi puoli kerrosta ylempänä. Se oli masentava asunto, mutta asuin siinä kolmisen vuotta halvan vuokran takia.

Koti Järvenpäässä

Jälleenrakennusta Järvenpäässä

– Vuonna 1998 istuin yhtäkkiä eronneena ja rahattomana Järvenpäässä. Se oli vaikea vuosi. Yritin kasata itseni, nuolla haavojani. Ero oli minulle enemmän kuin pelkkä ihmissuhteen päätös. Ensinnäkin minulla oli kaksi lasta. Lisäksi olin eronnut ulkomaalainen, jolla ei ollut työpaikkaa. Eikä Järvenpäässä päässyt minnekään ilman autoa.

Koti Katajanokalla

Kymmenen vuotta Helsingin Katajanokalla

– Muutin Skattalle vuonna 1999. Oli suuri ilo päästä takaisin ihmisten ilmoille. Asuin neljännessä kerroksessa charmikkaasti ränsistyneessä jugend-kämpässä. Talo oli merenrannassa, mutta ikkunat olivat takapihalle. Lohdun toi ikkunasta näkyvä Uspenskin kultainen sipuli. Asuin siellä kymmenen vuotta. Alkoi jo ahdistaa, että olenko pysähtynyt paikoilleni.

Nykyinen koti

Nykyinen koti Helsingin Bulevardilla

– Olen asunut tässä vuokrakämpässä maaliskuun alusta. Nukun sohvalla, koska tilaa pitää olla kolmelle. Asunto on hiljaisen takapihan puolella, mutta kun astun kadulle, näen ihmisiä ja kapakoita. En voisi elää muuten kuin urbaanisti. Toivon, että voin asua pitkään tällä alueella. Tämä elämänvaihe on kuitenkin varmaan edellistä lyhyempi. Oskar lukee ensi vuonna ylioppilaaksi. Kun Lili tulee ulos putkesta viiden vuoden päästä, alkaa taas uusi vaihe. Haaveissani on, että voisin joskus viettää talvet Etelä-Saksassa, kesät Suomessa.

Teksti: Johanna Tilus
Kuvat: Anna Hämäläinen ja Roman Schatzin albumi