Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on katkaissut kokonaan tai haitannut pahoin miljoonien lasten koulunkäyntiä Ukrainassa. Lapset pelkäävät pommeja ja sireenien hälytysääniä.
Ahdistusta lisää se, etteivät lapset ymmärrä ympäröiviä tapahtumia, sanoo Suomessa vieraillut YK:n lastenjärjestön Unicefin pääjohtaja Catherine Russell.
– Tapasin Ukrainassa vieraillessani vammaisen lapsen. Hänen äitinsä kertoi, että aina kun tulee pommihälytys, poika järkyttyy pahoin. Häntä ei myöskään saa vietyä pommisuojaan vammaisuutensa takia, kertoo Russell kokemuksistaan Ukrainan-vierailultaan MTV:n uutisille.
Yhdysvaltalainen Russell aloitti Unicefin pääjohtajana tämän vuoden helmikuussa. Hänellä on pitkä kokemus Yhdysvaltain politiikan ytimessä Washingtonissa, muun muassa Joe Bidenin varapresidenttikaudelta.
Ukrainasta länteen paenneiden joukossa on paljon lapsia. Russell kiittelee vastaanottavien maiden halukkuutta auttaa, myös koulunkäynnissä.
Etäkoulu ei ole kotiluokan pulpetti
Vaikka etäkoulu mahdollistaa ukrainalaisen kouluoppimäärän toteuttamisen, uudessa paikassa opiskelu ei kuitenkaan ole sama kuin istuminen tutussa pulpetissa ja luokkahuoneessa kavereiden kanssa.
– Lapset eivät välttämättä puhu paikallista kieltä, ja se on opittava. Ukrainalaiset voivat käydä omaa kouluaan etänä, joten moni lapsi voi jatkaa edeltäneitä opintojaan jos he pääsevät tietokoneelle, mutta se on kuitenkin hajottavaa ja kauheaa.
Lasten koulukokemukset kotikulmilla on pommien ja kuoleman varjossa elämistä.
– He kärsivät valtavasti, he kuulevat saapuvat pommit. He pelkäävät, he ovat nuoria, he eivät tiedä mitä ympärillä tapahtuu.
Muun muassa kansalaisoikeusjärjestöt, media ja monet länsimaat sanovat, että Venäjä on vienyt lapsia väkisin Venäjälle miehittämiltään alueilta Ukrainassa. Osa lapsista on viety ilman vanhempia. Siviilien pakkosiirrot voivat olla sotarikoksia.
Venäläisen propagandan mukaan kyse on lasten auttamisesta, jos lapsia adoptoidaan. Käytännössä heidät venäläistetään, jos lapset joutuvat pysyvästi rajan toiselle puolelle uuteen ympäristöön. Uutistoimisto AP:n mukaan venäläiset myös valehtelevat lapsille, etteivät näiden vanhemmat enää halua heitä.
Russell on huolissaan lasten kohtalosta.
– Unicefin kanta on erittäin selkeä. Yhtäkään lasta ei tule adoptoida tai vastaavaa konfliktin aikana tai heti sen jälkeen, koska on erittäin vaikea selvittää sitä, missä heidän vanhempansa ovat. Me emme pääse itäiseen Ukrainaan, joten emme tiedä tarkkaan mitä tapahtuu. Mutta olemme hyvin huolissamme jokaisesta vanhemmistaan eroon joutuneesta lapsesta, ja yritämme auttaa heitä.
"Millainen tulevaisuus tämä on?
Russellin johtamalla järjestöllä on suuria huolia Ukrainan lisäksi kaikilla asutuilla mantereilla.
Koronapandemia vei mahdollisuuden koulunkäyntiin sadoilta miljoonilta lapsilta, ja ajoi sata miljoonaa lasta köyhyyteen, lastenjärjestö arvioi.
Digikuilu parempiosaisten ja osattomien välillä syvenee, kun perustaidotkin jäävät oppimatta.
– He eivät ole tehneet vuoteen kahteen vuoteen mitään. Jotkut lapsista joutuvat töihin, tyttöjä joutuu naimisiin. Arviomme mukaan 70 prosenttia kymmenvuotiaista lapsista maailmassa ei osaa lukea yksinkertaista lausetta, tai tiedä yksinkertaista matematiikkaa. Millainen tulevaisuus tämä on?
Ukrainan lisäksi sodat vievät lapsilta tulevaisuutta Afrikan sarvesta ja Lähi-idästä Sahelin ja keskiseen Afrikkaan.
Konfliktien päälle ilmaston lämpeneminen - joka osin voi liittyä konflikteihin - uhkaa valtavia alueita ja vähintään satoja miljoonia ihmisiä lämpimämmillä ja kuivemmilla vyöhykkeillä.
– Kävin Etiopiasssa, ja näin paljon kuivuutta. Siellä on neljäs vuosi ilman kunnon sateita. Eläimet kuolevat, perheet ovat liikkeellä vettä etsimässä. Se on tuhoisaa lapsille. Vauvoilla on vakavaa aliravitsemusta näissä konflikteissa ja vaikeissa olosuhteissa.
Unicefkin yrittää löytää sekä akuutteihin että pidempiaikaisiin ongelmiin ratkaisuja myös digitaalisesta teknologiasta ja tekoälystä.
Lennokit voivat viedä hätäapua kuten lääkkeitä vaikeampikulkuisille paikoille. Erilaiset digisovellukset voivat auttaa lasten koulunkäynnissä ja oppimisessa. Ensin vain pitää olla toimiva digi-infrastruktuuri opettajineen ja teknisine osaajineen.