UM/SALAISET 1985: Neuvostoliitto piti tietokonepeliä räikeänä provokaationa

- Neuvostoliiton suurlähetystön lähetystöneuvos Kosatshev soitti 22.2.1985 minulle ja tiedusteli, voisinko saapua kiireellisen ja vakavan asian takia Neuvostoliiton suurlähetystöön mahdollisimman pian, ulkoministeriön silloinen poliittisen osaston sosialististen maiden toimiston päällikkö Charles Murto kirjoitti.

Asiakirja tuli päivänvaloon vuoden vaihtuessa, kun julkisuuslain nojalla kaikilta ulkoministeriön vuonna 1985 laatimilta papereilta poistui salaisuuden verho.

Mutta palataan toimistopäällikkö Murtoon. Hän selostaa muistiossa, että neuvostoliittolaiset eivät suostuneet puhelimessa kertomaan asian laatua ja lopulta osastopäällikkö Pietinen antoi luvan mennä Tehtaankadulle.

- Saavuttuani suurlähetystöön Kosatshev oli ovella vastassa ja painotti heti alkuun, että Neuvostoliiton suurlähetystö on hyvin harvoissa poikkeustapauksissa, jolloin asia on ollut erityisen vakava ja arkaluontoinen, pyytänyt ministeriön edustajaa suurlähetystöön.

Murto kirjoitti muistiossa, että hän oli toivonut, ettei asia ollut liian vakava.

Muistion jakelu oli suppea. Sillä olivat kuitenkin tasavallan presidentti Koivisto, pääministeri Sorsa, muutama ulkoministeriön korkea virkamies ja suojelupoliisin päällikkö Tiitinen.

Syy selviää toimistopäällikölle

- Kosatshev ojensi minulle valojäljennöksen Tiedonantajan 20.2.1985 päivätystä artikkelista, joka on otsikoitu: "Oppia lapsille, Kremlistä ovet sisään".

Murto oli lukenut jutun amerikkalaisesta kotimikropelistä, jossa hyökätään avaruusaseilla Kremliä vastaan.

- Kosatshev painotti Neuvostoliiton katsovan, että kyseessä on peli, jonka avulla valmistellaan mielialoja avaruussodalle, jonka avulla Neuvostoliittoon pyritään hyökkäämään.

Tämä aihe oli 1985 ajankohtainen Yhdysvaltain Tähtien sota-projektin takia. Siinä oli kyse Neuvostoliiton ydinohjusten tuhoamisesta avaruusaseilla ennen kuin ne iskeytyisivät Amerikan maaperälle.

Kosatshev jatkoi muistiossa: - Peliä selostavan Bitti-lehden kirjoitus on räikeimpiä Neuvostoliiton vastaisia provokaatioita, joita Suomessa on tapahtunut sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

- Mikäli kyseisen pelin mainostaminen ja myynti Suomessa jatkuu, Neuvostoliitto tulee suurlähettiläänsä välityksellä virallisesti kiinnittämään "kaikista vakavimmalla tavalla" Suomen hallituksen huomiota tähän räikeään tapaukseen. Neuvostoliiton suurlähetystö toivoo, että ministeriö "löytäisi keinot ehkäistä ko. sotapelin mainostamisen ja myynnin Suomessa".

Katso video pelistä Youtubessa

Kosatshev oli vielä viitannut siihen, että Suomessa oli ulkoministeriön myötävaikutuksella pari vuotta aiemmin estetty neuvostovastaisen amerikkalaisfilmin esitys Suomessa. Tämän elokuvan nimeä Kosatshev ei maininnut, mutta myöhemmin samana vuonna Neuvostoliiton suurlähetystö sai järjestettyä neuvostovastaisena pidetyn Renny Harlinin Jäätävä polte -elokuvan pannaan.

Mutta huhtikuussa 1985 neuvostoliittolaiset olivat hyvin huolissaan mm. Commodore 64-koneelle julkaistusta "Raid over Moscow"-pelistä, jossa amerikkalaisen avaruuslentäjän on ensin tuhottava neuvostoliittolaiset ohjukset ja sitten taisteltava tiensä Moskovaan. Bitti oli antanut lyhyessä arvostelussa pelille neljä tähteä.

Toimistopäällikkö Murto oli huomauttanut Kosatsheville, että viranomaisten yritys estää pelin markkinointi saattaisi julkisuuden kautta lisätä sen kysyntää. - Omasta puolestani pidin sinänsä valitettavana, että tällaisia sotapelejä ylipäätään valmistetaan lasten käyttöön, Murto kirjoitti.

- Kosatshev totesi voivansa ymmärtää esittämiäni näkökohtia, mutta Neuvostoliiton mielestä kyseessä on "erityisen vakava ja tuomittava tapaus, jonka johdosta vedotaan ulkoministeriöön".

Suurlähettiläs palasi asiaan

Asiaan palattiin vielä huhtikuussa 1985, kun ulkoministeri Paavo Väyrynen ja suurlähettiläs Sobolev tapasivat 11. huhtikuuta. Tämäkin neuvostovastaisia julkaisuja käsittelevä asiakirja oli julistettu salaiseksi.

Sobolevin käsityksen mukaan peliä voitiin pitää sotapropagandana, joka oli kielletty Pariisin rauhansopimuksessa 1947.

Väyrysen mukaan peliä ei voitu kieltää Suomessa, mutta ulkoministeri kertoi, että sosiaali- ja terveysministeriössä tutkittiin mahdollisuuksia valmistella säädöksiä yleensä sotapelien kieltämisestä.

Neuvostovastaisesta kirjoittelusta ylipäätään Väyrynen totesi suurlähettiläälle: - Pahoittelen vielä kerran, että julkisessa sanassa on ilmestynyt Neuvostoliiton kannalta kielteistä aineistoa. Valtiollinen johtomme on lausunut niistä käsityksensä pyrkien samalla vaikuttamaan tiedotusvälineiden toimintaan.

Väyrynen viittasi myös siihen, että Tehtaankadulla oli suorat yhteydet moniin tiedotusvälineisiin ja suurlähetystön olisi syytä esittää näkemyksensä suoraan.

Gorbatshov huolissaan Suomi-raporteista

Elokuuhun 1985 päivätyssä erittäin salaiseksi luokitellussa muistossa lähetystöneuvos Taisto Tolvanen kertoo keskustelustaan lähetystöneuvos Georg Issakovskin kanssa. Issakovski oli pyytänyt olemaan mainitsematta nimeään, mutta Tolvanen oli sen suppean jakelun muistioonsa kirjannut.

Issakovskin mukaan keväällä Neuvostoliiton johtajaksi noussut Mihail Gorbatshov oli ihmetellen tiedustellut taustaa Suomesta saapuviin kielteisiin raportteihin. Issakovski ei ollut eritellyt tarkemmin kielteisten raporttien sisältöjä. Gorbatshov oli lähetystöneuvoksen mukaan saanut lisäselvityksen, jossa oli todettu "kysymyksen olevan - näin toivotaan - vailla syvempää vaikutusta olevista ilmiöistä". Issakov oli todennut, että Neuvostoliitto oli valmis kehittämään taloussuhteita Suomen kanssa, mutta se ei sujuisi "vanhalla voimalla", vaan se vaatisi molemminpuolista aktiivisuutta ja "häiriötekijöiden" poistamista.

Mutta miten kävi "Raid over Moscow" -pelille? Kommunistisen Skdl:n kansanedustaja Ensio Laine teki pelistä eduskuntakyselyn, jonka tuoman julkisuuden ansiosta peli pysyi myyntitilastojen kärjessä syksyyn 1985 saakka.

Entä Charles Murto? Hän on nykyisin Suomen Ranskan suurlähettiläs.

UM teki omia muistioita muista medioista

Neuvotteleva virkamies Juhani Suomi kirjoitti lokakuussa 1985 muistion numero 953, jossa arvioitiin neuvostoliittolaisten kantoja jo ennen kuin niitä oli edes esitetty. Helsinkiläinen paikallisradio Radio City oli lähettänyt ohjelman "valtakunnanjohtaja" Pekka Siitoimesta.

Siitoin piti aikanaan itseään Suomen kansallissosialistisen liikkeen valtakunnanjohtajana ja sai enimmillään muutamia kymmeniä kannattajia.

- Kysymyksessä ei ollut haastattelu, vaan kiistämätön natsihenkinen propagandatilaisuus tunnelmaa kohottavan musiikin säestyksellä. Niin murskaavasti kuin Siitoin käsitteli esimerkiksi presidentti Kekkosta ja hänen politiikkaansa, ei kukaan ole vielä tohtinut Suomessa julkisesti esiintyä, Suomi kirjoitti salaisessa muistiossa.

Neuvotteleva virkamies Suomi muistutti, että aiemmin eräillä Ylen freelance-toimittajilla oli aikomus tehdä ohjelma Siitoimesta, mutta suunnitelma saatiin silloin estettyä. - Radio Cityn osalta ei suunnitelmasta tiedetty, ja vaikka olisi tiedettykin, tuskin mitään olisi ollut tehtävissä.

- Mikäli neuvostoliittolaiset tulevat asiasta protestoimaan, ei ministeriö voi puolustella tapahtunutta. Siksi räikeää natsipropagandaa ohjelma oli, Suomi päätti muistion.

Ilmeisesti Tehtaankadulla ei Radio Cityä kuunneltu, koska UM:n arkistosta ei löytynyt mitään Neuvostoliiton protestia ohjelmasta.

Salaiset asiakirjat paljastavat, että UM:ssä oltiin vuonna 1985 myös huolissaan suomalaisten tiedotusvälineiden "avoimesta" Viro-uutisoinnista, muun muassa siitä että Suomen televisiossa oli esitelty virolaisen Sirje Sinilindin"Viro ja Venäjä" -teosta.

Radiotoimittaja ja vasemmistointellektuelli Hannu Taanila esitteli syksyllä uudestaan samaa kirjaa omassa radio-ohjelmassaan. - Ulkoasianministeriön primäärisenä tehtävänä ei ole seurata toimittajiemme työtä tai sen laatua. Sen tekevät tässä tapauksessa todennäköisesti myös tarkkakuuloiset ulkomaiset tahot, erikoistutkija Ilmari Susiluoto kirjoitti salaisessa muistiossa lokakuussa.

Susiluoto arveli, että Taanilan teksti ylittää neuvostotahon ärsytyskynnyksen. - Siinä todetaan mm. neuvostoystävällisyyden olevan "älyllisen köyhyyden ja moraalisen iljettävyyden muoto" ja rauhan ja ystävyyden puolestaan olevan "epäkonkreettista paskaa".

Ehkä Tehtaankadulla ei kuunneltu Taanilaakaan, koska siihenkään eivät neuvostoliittolaiset asiakirjojen mukaan reagoineet tai sitten seurauksista oli "Raid over Moscow"-pelin myötä opittu.

Neuvostoliitto ei kuitenkaan ollut 1985 ainoa taho, joka oli huolissaan Suomen tiedotusvälineistä. Salaiseksi on leimattu myös Ranskan valtion kommentit TV2:ssa esitettävästä Bretagne-dokumentista.

Ranskalaisen lähetystöneuvoksen mukaan ohjelma antoi yksipuolisen kuvan mm. itsenäisyyttä havitelleen maakunnan tilanteesta. Ranska halusi, että ennen ohjelman esittämistä katsojia informoidaan siitä, että ohjelmassa esitetään äärimielipiteitä.

Lisää aiheesta:

Mikä oli salaista ulkoministeriössä vuonna 1984?

Katso Jarkko Sipilän juttu