Poliisihallitus voisi huolestua "Ullakosta"

Ullakko on herättänyt jonkin verran keskustelua, mutta alkuun voi todeta, että tunnen hyvin kirjoittajan Mika Mölsän. Kustantajan väki - Jouni Tervo ja Harri Nykänen - on myös varsin tuttua parin vuosikymmenen ajalta. Sama kustantamo eli Pulitzer Oy:n tuotemerkki Crime Time julkaisi Nykäsen ja itseni kirjoittaman yhteisdekkarin "Paha paha tyttö" vajaa kuukausi sitten.

Itse en ollut Ullakon julkaisupäätökseen vaikuttamassa - enkä olisi voinutkaan -, enkä lukenut kirjaa etukäteen.

Mutta tänään luin.

Operaatio Ullakko on seikkaperäinen kuvaus poliisin toiminnasta kidnappauksessa. Se kertoo kuinka lähellä sieppaaja oli onnistua - ilman muutamaa virhettä hän ei ehkä olisi jäänyt kiinni, ainakaan niin nopeasti.

Uhrin osuus on hyvin pieni. Hänen oloistaan Resiinaraitin asunnon laatikossa kerrotaan käytännössä yhdessä luvussa suurin piirtein sillä tarkkuudella, joka reilun vuoden takaisessa oikeudenkäynnissä tuli ilmi. Samat tiedot käyvät ilmi esim. MTV3:n uutisarkiston jutuista.

Poliisitoiminnan kuvaus on sen sijaan tarkkaa ja siinä on varmasti monelle uutta. Kirjassa käydään läpi mm. miten tele- ja tietokonetietoja saadaan ja yhdistellään, miten atarimiehet toimivat ja miten jäljityslutikat asennetaan sekä ennen kaikkea se miten rikostutkijat ajattelevat.

Kirsikkana poliisitoiminnan kuvauksessa on selostus poliisin puolustusvoimilta virka-apuna saaman Ranger-lennokin lennosta. Miehittämätön viisimetrinen lennokki seurasi parin kilometrin korkeudelta lunnasrahojen luovutusta Turusta ja välitti suoraa ilmakuvaa. Ihan clancymaisiin tilannekuviin Pasilan poliisitalossa ei päästy, kun tätä kuvaa ei saatu välitettyä teknisistä syistä Nummelasta Helsinkiin, mutta eiköhän tuokin ongelma seuraavaan isoon poliisioperaatioon ole korjattu.

Suomalaiseen dekkariin kirjoitettuna lennokkiseuranta olisi ollut uskottavuuden rajoilla, mutta tässä tosielämän rikostutkinnassa näin tehtiin.

Mutta siis: kirja on nimenomaan kuvaus poliisitoiminnasta ja kaiken sen keskellä uhrin osuus jää jopa turhankin pieneksi - kuten nykyisessä varsin varovaisessa rikosjournalismissa yleisemmin.

Jos jonkun tästä kirjasta olisi syytä huolestua, niin se taho on varmaankin poliisihallitus. Kansalaisten on sen sijaan on hyvä tietää myös tällaisten Suomessa varsin uusien "true crime" -kirjojen kautta millaisia keinoja viranomaisilla on käytössään.

Kuten rikosylikomisario Juha Rautaheimo kansilehdellä toteaa: "Järjestelmä voittaa aina".