Arja Korisevan kauhunhetket: Ajattelin, ettei elämäni voi päättyä näin

Laulaja Arja Koriseva kertoo tiistaina julkaistussa Kuningatar Arja – Ammattina artisti -kirjassaan, kuinka hän on joutunut useisiin epämiellyttäviin tilanteisiin yli-innokkaiden fanien vuoksi.

Hän on joutunut vuosien saatossa jopa turvautumaan poliisin apuun.

– Yksi ”ihailija” vaikutti sen verran epämääräiseltä ja pelottavalta, että katsoin viisaimmaksi kutsua poliisit. Silloin asuin jo perheeni kanssa nykyisessä kodissamme Toivakassa. Serkkuni soitti minulle ja kertoi, että joku oudonoloinen mies kyselee kirkonkylällä reittiä talolleni. Olen toivonut kyläläisiltä, etteivät he kertoisi osoitettani, jos sitä joku kysyy, hän kertoo kirjassaan.

Kylällä liikkuva oli kuitenkin onnistunut saamaan Korisevan osoitteen selville.

– Kun sain tietää, että hän on ehkä tulossa, varmistin, että kaikki ovet ovat lukossa. Sydän rajusti hakaten piilouduin kylpyammeeseen ja puristin puhelinta kädessäni. Kuulin ääniä ja kuvittelin tilanteen, jossa mies säntää kylppäriin kuin kauhuleffoissa. Muistin, että olohuoneen ovi oli jäänyt auki. Ajattelin, että elämäni ei voi päättyä näin.

– Säpsähdin joka risahdusta, jonka talomme päästi. Puhelin soi. Serkkuni ilmoitti, että poliisit olivat tavoittaneet miehen ja että miehellä oli minulle jotain. Kukkia. Hän halusi tuoda ne minulle, koska ihaili minua ja olimme kuulemma tavanneet jo 1960-luvulla laivalla, kun minulla oli siellä keikka. Olen syntynyt vuonna 1965, Koriseva kuvailee pelottavaa tilannetta.

Toisen kerran Koriseva sai pelätä, kun tuntematon mies lähti seuraamaan hänen autoaan. Koriseva oli matkalla kotiin Jyväskylään keikkapaikalta Valkeakoskelta.

– Hätäännyin, koska auto oli kintereilläni kotikonnuille asti. Asuntoni lähellä olevan kioskin pihalla tein autollani silmukan niin, että seuraajani joutui ajamaan minua vastaan, ja näin hänen kasvonsa. Ne olivat tutut monilta keikkapaikoiltani, Koriseva kuvailee pelottavaa tilannetta.

Koriseva jatkoi ajamista ja ajeli kaupungilla ristiin rastiin yrittäen eksyttää kuskin.

– Tilanne oli kuin jonkin elokuvan yöllisestä takaa-ajokohtauksesta. Lopulta kurvasin kämpälleni. Miestä ei näkynyt. Minua pelotti.

Koriseva soitti lopulta orkesterinsa pojille ja pyysi heitä käymään yöllä luonaan tarkistaaksen, että kaikki on hyvin. 

– Kun ovikello myöhemmin soi, säikähdin jälleen enkä aluksi halunnut avata, mutta oven takana olikin tuttuja miehiä. He lupasivat puhutella seuraajaani, kunhan taas näkisivät hänet. Niin he tekivätkin. Mies oli sanonut, ettei hän itsekään ymmärtänyt, miksi hän oli lähtenyt seuraamaan minua. Hän huomasi vain ajavansa, vaikka hänen olisi pitänyt jo pysähtyä, Koriseva kirjoittaa.