Työmatkalaisten yhteinen huoli - kuinka kauan tämä voi jatkua?

Helsinkiläiset eivät tavallisesti avaa suutaan joukkoliikennevälineissä. Tänä aamuna tilanne oli toinen. Täpötäydessä raitiovaunussa Ruoholahdesta Arabiaan ihmiset puhuivat metroliikenteen puuttumisesta. Hämmästelin itsekin ääneen Ruoholahden metroaseman hiljaisuutta ja autioutta. Yksi kioski ei ollut avannut oviaan. Moni työmatkalainen kävi aseman ovella. Lapussa kerrottiin kuulemma vain, ettei metro kulje tältä asemalta. Ihmiset juoksivat päin punaisia liikennevaloja raitiovaunuun tietämättä minne se kulkee.

Toistaiseksi keskustelun sävy raitiovaunussa oli huolestunut, ja ihmisten huulilla olivat putkirikosta aiheutuneet tuhot. Kokeneemmat neuvoivat juoksun ottaneita. Joku pohti metrolla matkustamisen turvallisuutta tästä eteenpäin. Useat olivat kuulleet asiasta ja olivat siksi varanneet työmatkaan enemmän aikaa. Mutta mitä, jos metroliikenne on poikki kuukausia? Metron puuttuminen hidastaa kymmenien tuhansien ihmisten työmatkaliikennettä. On selvää, että viimeistään loppuviikosta ihmiset turhautuvat ja ärtyvät.

Putkirikon vuoksi työmatkani Ruoholahdesta Ilmalaan pitenee puolella tunnilla. Matka sisältää enemmän kävelyä, juuri nyt kun pakkaset kiristyvät ja liukkaat alkavat. Metrolinjan varrella sijaitsevat myös harrastuspaikat, johon on ollut kätevä poiketa töiden jälkeen. Vahinko ajaa myös nuoret hengailemaan keskustan metroasemilta ulos.

Yksilinjaisen oranssin metron merkitys ympäristöineen nousee arvoonsa viimeistään nyt, kun se puuttuu. Metro ei pysähtele liikennevaloihin. Sen varrelle rakentuu monen helsinkiläisen elämä. Vedenpaisumus merkittävällä vaihtoasemalla on katastrofi, josta toivomme selviytyvämme mahdollisimman pian.

Johanna Tuuri

Kirjoittaja on MTV:n uutisten toimittaja

Lue myös:

    Uusimmat