Tutkimustulokset vahvistavat: Itäisen Suomenlahden tila paranee

Itäisellä Suomenlahdella ei tänä kesänä nähty levälauttoja, mutta lounaisilla merialueilla ja Saaristomerellä koettiin raju sinileväkesä. 

- Tänä kesänä tähän asti mitatut levämäärät ovat itse asiassa kesäkauden keskiarvona koko seurantajakson matalimpia. Meidän seurantajakso alkaa vuoden 1980 tienoilta. Jos me katsotaan levämääriä, joita tänä kesänä on mitattu itäisellä Suomenlahdella, niin nämä ovat jo hyvin lähellä niitä meren hyvän tilan kriteereitä, joita Itämeren suojelukomissio on määrittänyt, selittää Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila.

Päästövähennykset purevat, meri kirkastuu

Tutkijan mukaan kesän havainnot viittaavat siihen, että Pietarin jätevesien tehostunut puhdistus ja Fosforitin lannoitetehtaan jättipäästön tukkiminen alkavat näkyä itäisten merialueiden tilassa. Yhdessä nämä päästöleikkaukset vähentävät leville käyttökelpoisia fosfaattifosforipäästöjä 2 500 tonnilla vuodessa. Tuo fosforimäärä riittäisi kasvattamaan 2,5 miljoonaa tonnia sinilevää vuodessa. Jos tämä levämäärä lastattaisiin täysperävaunullisiin rekkoihin, rekkajono ulottuisi Hangosta Nuorgamiin.

- Tottakai tämmöiset havainnot, joita ollaan tänä vuonna saatu idästä, on erittäin rohkaisevia ja minun mielestäni ne ovat tärkeitä myös koko Itämeren suojelun kannalta. Jos me pystymme osoittamaan, että merkittävillä päästövähennystoimenpiteillä voidaan näinkin nopeasti saada positiivisia vaikutuksia aikaan, niin uskon, että sillä on merkittävää painoarvoa myös poliittisessa prosessissa, kun yritetään saada läpi entistä kunnianhimoisempia päästövähennystavoitteita, arvioi Knuuttila.

Itäisellä Suomenlahdella vesi on myös entistä kirkkaampaa. Näkösyvyys on parantunut jopa 50 prosenttia vuodessa.

Muutos parempaan voi olla pysyvä

Itäisen Suomenlahden muutos parempaan saattaa olla pysyvä.

- Kehitys ei välttämättä ole suoraviivaista. Itämeren pääaltaalta virtaa ajoittain Suomenlahdelle huonohappista ja fosforirikasta syvävettä, joka voi kiihdyttää leväkukintoja kuten eteläisillä ja lounaisilla merialueilla tänä kesänä nähtiin. Pidemmällä aikavälillä isojen päästölähteiden eliminointi kumuloituu vuosi vuodelta ja niiden suhteellinen merkitys kasvaa. Ja siinä mielessä uskon, että tämä kehityssuunta, joka me nyt nähdään, pidemmällä aikavälillä on pysyvä, sanoo Seppo Knuuttila.

Knuuttilan muistuttaa kuitenkin, että jo toteutuneiden päästöleikkausten jälkeenkin Venäjällä on edelleen paljon mahdollisuuksia vähentää Suomenlahden kuormitusta.

- Arvioni mukaan Venäjällä on vielä erittäin paljon vähennyspotentiaalia Pietarin ulkopuolella pienemmissä kaupungeissa, joissakin teollisuuslaitoksissa ja myös isoissa eläintuotantolaitoksissa. Jos siellä pystyttäisiin toteuttamaan päästövähennykset samaan tapaan kuin Pietarissa, niin Suomenlahden fosforikuormaa pystyttäisiin pienentämään helposti ehkä 500 tonnia.

Hapetus voisi nopeuttaa kehitystä

Läntisillä merialueilla ja Saaristomerellä tilanne ei näytä yhtä hyvältä. Itämeren pääaltaan syväveden huono tila vaikuttaa enemmän näiden alueiden kesäisiin levämääriin. Lisäkuormaa aiheuttavat Suomen maatalouden päästöt, joita ei ole saatu vähenemään riittävästi.

- Jos me onnistumme maatalouden päästövähennystavoitteiden toteuttamisessa myös Suomessa, niin uskon, että sillä on vaikutusta lähimpien rannikkovesien tilaan. Saaristomeren eteläosiin vaikuttaa kuitenkin dominoivasti Itämeren pääaltaan huono tila. Itämeren syväveden fosforivarannot pienenevät erittäin hitaasti, vaikka päästövähennystavoitteet saavutettaisiin. Vie vuosikymmeniä, ehkä jopa vuosisadan ennenkuin nähdään koko Itämeri hyvässä tilassa, laskee Knuuttila.

Yksi keino nopeuttaa kehitystä voisi olla Itämeren pääaltaan hapetus.

- Osa tutkijoista on voimakkaasti sitä vastaan, osa pitää sitä realistisena keinona nopeuttaa kehitystä. Joka tapauksessa päästövähennystoimet on toteutettava riippumatta siitä, ryhdytäänkö jossain vaiheessa kokeilemaan hapetusta.

Knuuttilan mielestä hapetuksen mahdollisuutta kannattaisi selvittää.

- Kannatan sen tutkimista. Tällä hetkellä en kuitenkaan voi sanoa varauksettomasti, että siihen pitäisi ryhtyä. Kaikki mahdolliset riskit pitää selvittää kunnolla, mutta mielestäni tätäkin vaihtoehtoa kannattaa tutkia.