Tutkimus: Etnisen syrjinnän neuvonta hajanaista

Etnisen syrjinnän vastainen neuvonta on Suomessa hajanaista ja osin päällekkäistä ja sattumanvaraista. Myöskään neuvonnan kehittämisestä ei ole kokonaiskuvaa. Tutkija Riikka Tellan tekemän tutkimuksen mukaan neuvontaa tarjoavat monet eri toimijat viranomaisista järjestöihin ja usein oman työn ohessa. Neuvonnassa on myös paljon alueellisia eroja.

- Esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa etnisen syrjinnän vastainen neuvonta on keskitetty neuvontapisteisiin, kun taas Kotkassa sitä hoitavat moniammatilliset valmiusryhmät.

Myös vähemmistöjä on eri alueilla eri määrä. Esimerkiksi maahanmuuttajista lähes puolet asuu pääkaupunkiseudulla. Myös romaneista suuri osa asuu Etelä- ja Länsi-Suomen alueella.

Järjestöissä ja projekteissa annettava neuvonta on tutkimuksen mukaan sääntelemätöntä, mutta viranomaisneuvontaa joustavampaa. Järjestöissä etniset vähemmistöt ovat paremmin mukana neuvojen antamisessa.

Viranomaisten antaman neuvonnan vahvuuksia ovat laajat oikeudet olemassa olevaan tietoon ja toiminnan jatkuvuus.

Syrjinnästä raportoitava säännöllisesti

Tutkija Tella haluaisi tehostaa etnisen syrjinnän vastaista neuvontaa luomalla sille selkeät puitteet ja vastuut. Samalla yhteistyötä viranomaisten ja järjestöjen välillä tulisi lisätä ja kynnystä neuvontaan pääsemiseksi madaltaa.

- Parhaiten neuvonta olisi saavutettavissa omassa asuinkunnassa. Sen järjestäminen tulisi suunnitella kunnan yhdenvertaisuussuunnitelmassa.

Tellan esittämän mallin mukaan paikallisina asiantuntijoina voisivat toimia vähemmistöjen yhdyshenkilöverkosto ja monikulttuurisuustyöryhmät. Esimerkiksi romaneilla on jo yhdyshenkilöitä, jotka auttavat syrjintätilanteissa.

Myös tieto etnisestä syrjinnästä on välttämätöntä, jotta ongelmaan voi puuttua. Tellan mukaan syrjinnästä pitäisi kerätä tietoa, ja siitä tulisi raportoida säännöllisesti.

- Alueelliset vähemmistöasiain neuvottelukunnat olisivat yksi tapa neuvonnan alueellisten toimintojen ja seurannan yhteensovittamiseksi, Tella ehdottaa.

(MTV3-STT)