Tutkijoilta ja kansalaisilta haetaan apua susikiistojen ratkaisemiseen

– Käynnistämme nyt suurpetopolitiikan onnistumisen arvioinnin, jonka tekee Helsingin yliopisto. Se on ulkopuolinen arviointi ja siitä haetaan myös kehittämisesityksiä, sanoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi.

Syksyllä alkaa susien kannanhoitosuunnitelman uudistaminen. Tutkija ehdottaa, että suunnitelman tekijät jalkautuisivat kansan pariin ja järjestäisivät jokaisella susireviirillä paikallisen susifoorumin.

– Parhaimmat ratkaisut löytyvät niiltä, jotka sudesta ja suden elämästä tietävät, olivat he sitten paikallisia metsästäjiä, luontoharrastajia, luonnonsuojelijoita tai virkamiehiä. Kun nämä tahot saatetaan yhteen, niin luulisi jotain syntyvän. Ainakaan konflikti ei pahene, jos vuorovaikutusta on enemmän, uskoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Juha Hiedanpää.

Ministeriössä ehdotukseen suhtaudutaan myönteisesti. Tutkijan mielestä susivihan tai susipelon taustalla voi olla yksinkertaisesti tyytymättömyys viranomaisten toimintaan ja tunne siitä, ettei ihmisten pelkoa ja huolta ole otettu vakavasti.

– Kysymys voi loppujen lopuksi olla tyytymättömyydestä jo käynnissä oleviin poliitikoihin tai asioiden hoito ei ole ollut sellaista kuin sen olisi syytä olla, arvioi Hiedanpää.

Susisopua ei ole näköpiirissä

Tutkijakaan ei usko, että susikiistoista päästäisiin kokonaan eroon, mutta nykyistä parempaan tilanteeseen voidaan päästä. Ministeriön näkökulmasta sopuratkaisut ovat vielä kaukana.

– Kyllä se tällä hetkellä näyttää äärimmäisen hankalalta. Susikantamme on todellakin pieni. Meidän mahdollisuutemme kaatolupien kautta puuttua ongelmiin tai täyttää toiveita, joita paikkakuntalaisilla on, ovat äärimmäisen rajatut. Niitä kaatolupia haluttaisiin, mutta EU-säännösten takia tilanne on hankala, valittelee Niemi.

Vaikeaa on myös saada kansa uskomaan tutkijoiden arvioita susikannan koosta. Susitutkijalla on oma arvionsa siitä, miksei tutkijoita uskota.

– Aika suuri määrä ihmisiä haluaa, että susista hankkiudutaan eroon, ja jos kanta-arvio on korkealla, on helpompi saada pyyntilupia, selvittää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Kojola.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomen susikanta on tähän aikaan vuodesta suurimmillaan.

– Kanta on luultavasti nyt 150-200 riippuen siitä, miten lisääntyminen on onnistunut, arvioi Kojola.

Kojola ei ainakaan vielä pelkää, että Suomen susikanta olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon.

– En näe sellaista riskiä kovinkaan konkreettisena ja akuuttina, vaikka susien määrä on tullut jonkin verran alaspäin 2006-2007 talvesta. Susi on toisaalta niin tehokas lisääntymään, että tilanne voi hyvinkin palautua muutamassa vuodessa.