Tampereen teknillisen yliopiston tutkija Janne Vainio toivoo, että kännykät otettaisi hyvin arkipäiväisenä työvälineenä käyttöön kouluissa.
– Kieltämällä yleensä syntyy hankaluuksia. Puhelinta pitäisi verrata kouluissa lyijykynään tai kumiin. Nyt ei pidä miettiä haittavaikutuksia tai mitä oppilaat tekevät sillä väärin, vaan tekemisen kautta kouluttaa oppilaat käyttämään puhelinta vastuullisesti.
Tutkija myöntää, että muutoksessa olisi hyvien lisäksi tietysti myös huonoja puolia. Hänen mukaansa edut tulisivat kuitenkin pidemmällä aikavälillä esiin.
– Se vaatii opettajilta työtä, sillä hyvä käyttökulttuuri ei synny itsestään, vaan se pitää luoda. Kieltäminen on se helpoin ratkaisu, mutta silloin ongelma vain lakaistaan maton alle.
Oppilaat ovat Vainion mukaan valmiita käyttämään puhelimia oppimisen tukena. Tutkija kertoo, että monissa kouluissa vain tunnutaan yhä ajattelevan kännyköistä olevan pelkkää haittaa.
Kännykät toivat luovuuden esiin
Viime lukuvuonna pienessä ylöjärveläisessä koulussa kaikille oppilaille jaettiin älypuhelimet ja katsottiin mitä siitä seuraa.
– Halusimme selvittää mitä niillä voisi koulussa tehdä, millaisia käyttötarkoituksia luonnostaan kumpuaisi, toteaa hanketta vetänyt Janne Vainio.
Vainio huomasi, että oppilaat olivat tuottavia, kun heillä oli käytössään hyvät välineet. Taskuissa kulkenut videokamera johti omaehtoisiin elokuvaprojekteihin.
– Oppilaat tekivät todella hienoja tuotoksia. Tällä keinolla saatiin erilaisia luovuuksia esiin opettajiakin yllättävällä tavalla. Kirjallisesti lahjattomaksi osoittautunut oppilas saattoi loistaa videoiden tekemisessä, Vainio sanoo.
Tutkia kertoo huomanneensa, että oppimateriaalin siirtämisessä pienelle näytölle ei ollut järkeä, mutta oppilaiden omatoimisuutta kokeilu lisäsi.
– Hyvin koulu vuoden pyöri, vaikka puhelinten käyttö olikin vapaampaa.