Tutkija: Hevi on väkevä osa Suomi-kuvaa maailmalla

– Ulkomaalaiselta kun kysyy mielikuvia Suomesta, hevi nousee esiin, vaikka vastaaja ei hevidiggari olisikaan, sanoo Aalto-yliopiston tutkimuspäällikkö Toni-Matti Karjalainen. Hän aloittaa syyskuussa viiden vuoden pestin akatemiatutkijana keskittyäkseen hevin ja heviviennin tutkimukseen.  

Hevi on Suomen musiikkiviennin päätuotteita. Suomi-hevin buumi alkoi orastaa 1990-luvulla ja oli vahvimmillaan 2000-luvun lopulla. Nightwishin, Children of Bodomin ja HIM:in kaltaiset menestyjät valoivat pohjoisen hevin maineelle jykevän peruskiven.   

Sen varaan on hyvä rakentaa myös kansallismainetta. Kun puhutaan Suomi-hevistä, sivulauseisiin livahtaa mainintoja muustakin suomalaisesta.    

– Maabrändeissä pelataan rajatulla määrällä stereotypioita, Suomen kohdalla ne ovat tietty melankolia, luontosuhde ja pitkät, kylmät talvet. Niitä nostetaan esiin, kun mietitään, että miksi sitä heviä juuri sieltä tulee, Karjalainen toteaa.  

Nyt nousussa on hänen mukaansa fanittaminen, jossa ollaan tietyn suomalaisbändin sijaan kiinnostuneita suomalaisesta hevistä ylipäänsä.   

– Samalla kiinnostutaan maasta ja sen kulttuurista laajemmin.

Kiinassa ei enää kesytetä lyriikoita  

Ennen suomalaisia hevisiipiä lähdettiin kokeilemaan Ruotsiin tai Saksaan. Nykyisin ensiesiintyminen ulkomailla voi tapahtua yhtä hyvin Aasiassa.  

Esimerkiksi Japaniin Suomi-musiikkia viedään joka vuosi kahdella konsertilla, ja suomalaisilla on paikallisiin musiikkibisneksen portinvartijoihin lämpimät välit.   

Hevibändejä on Japanissa omastakin takaa, mutta paikalliset tuppaavat pitämään ulkomaisia "aidompina". Osittain siksi, että ulkomailta tulevat artistit kantavat hevihabitustaan täysipäiväisesti, kun kotimaiset joutuvat usein taipumaan virastoajaksi samaan toimistosotisopaan kuin muukin kansa, Karjalainen sanoo.    

Kiinalaisille keikkalavoille suomalaiset ovat päässeet maan yleisen avautumisen ja kaupallistumisen imussa. Vielä kymmenisen vuotta sitten kiinalaisviranomaiset vaativat artisteilta käännöksiä sanoituksista etukäteen. Liian raflaavat riimit sensuroitiin ja jopa yhtyeiden nimiä siistittiin. Tullimiehelle saattoi joutua sujauttamaan ylimääräistä päästäkseen heviletteineen rajan yli. Nykyisin vastaavia tarinoita ei Karjalaisen mukaan kuule.  

– Kiinaa katsovat nyt kaikki sillä silmällä. Potentiaalia riittää, joskin erottuminen on vaikeaa.  

Aasian ohella Suomi-hevi jyrää yhä Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä osissa Yhdysvaltoja.   

Hellä suhde kapinamusiikkiin kummastuttaa  

Musiikkiviennin pääpyörittäjä on valtion tukema musiikkiorganisaatio Music Finland. Se auttaa valitsemiaan muusikoita maailmalle muun muassa konserteilla ja julkaisutuilla.  

Esimerkiksi Indonesiassa ja Puerto Ricossa heviä on käytetty vallanpitäjien kritisoimiseen - eikä hallinto ole aina katsonut genreä hyvällä. Ulkomaisille tutkijakollegoille onkin ollut yllätys, että Suomessa heviä lobataan ministeritasolla, Karjalainen kertoo.  

– On ihmetelty, että miten ministerinne hyväksyvät moisen musiikin ja toisaalta, miten muusikot suostuvat valtion siipien suojaan.  

Vientiorganisaatio voi auttaa artisteja kampeamaan itsensä lavan reunan yli, mutta loput työstä on tehtävä itse, Karjalainen toteaa.  

– Kukaan muu ei voi vakuuttaa faneja tai lähteä kiertueelle bändin puolesta.