Tutkija: Demokratia sallii kovankin satiirin

Sananvapauteen ja yksilön suojaan perehtynyt tutkija Päivi Tiilikka sanoo, että poliittikkojen osalta voimakkaatkin satiiriset keinot ovat sallittuja.

- Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu mielipiteenvapaus ja keskustelunvapaus. Myös ihmisoikeustuomioistuin lähtee siitä, että jos astuu julkiselle areenalle ja poliitikoksi, niin silloin asettautuu julkisen parodian kohteeksi, Tiilikka sanoo.

Tutkijan mukaan poliittinen satiiri on paikallaan poliitikkojen todellisten piirteiden kuvaamiseen ja yhteiskunnan epäkohtien kuvaamiseen.

- Satiiri on hyvä keino herättää sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä jaksaisi lukea poliittista tekstiä.

Kirjassa käytettään mm. ministereistä oikeita nimiä ja ne, joista ei käytetä, ovat erittäin hyvin tunnistettavissa.

- Jos ihminen on tunnistettavissa kirjasta tietyksi henkilöksi, se että hänestä muodollisesti käytetään muuta nimeä , ei vapauta kirjailijaa vastuusta, tutkija muistuttaa.

- Jos käytetään muuta kun oikeaa nimeä, se saattaa luoda kuulijalle tai lukijalle sellaisen mielikuvan, että kaikki sanomiset ja tekemiset eivät ole oikeasti totta. Silloin ei yksityiselämää loukata niin helposti.

Tiilikka ei ole lukenut Tervon uutta teosta, mutta korostaa, ettei fiktiivisten nimien takana voi sanoa tai kirjoittaa mitä tahansa. Väärä nimi ei vapauta vastuusta.

Raastuvassa tavataan

Tiilikka sanoo, että kunnianloukkausjuttuja on käsitelty kotimaisissa oikeusistuimissa paljonkin. Tuomioitakin on tullut-

- Poliitikko joutuu oikeuteen lähtiessään ottamaan kuitenkin huomioon myös sen, että minkälainen vaikutus jutulla on hänen poliittiseen toimintaansa. Matti Vanhasen Ruusus-käräjissä on nähtävissä se, että oikeuteen lähteminen ei ollut poliittinen voitto.

Susan Ruususen ja Tervon teoksia ei voi oikeusoppineiden mielestä verrata tässä mielessä toisiinsa, koska Ruususen kirja oli selkeästi elämäkerrallisena mainostettu ja faktaksi väitetty teos.

Käräjät ja kunnianloukkausjutut nousevat entistä herkemmin median käsittelyyn. Tiilikka muistuttaa, että korvauksiin oikeutetut henkilöt eivät ehkä lähde ajamaan oikeuksiaan jatkojulkisuuden pelossa.

Tutkija korostaa vielä, että aivan mitä sattuu ei esimerkiksi kirjassa, tv-ohjelmassa tai vaikkapa pakinassa voi sanoa.

- Vaikka kaikki sanottu olisikin aivan fiktiota, kysymykseen voi tulla solvaus-tyyppinen kunnianloukkaus. Eli aina ei ole ratkaisevaa, onko kerrottu tosiasioita vai ei. Faktaa kertomallakin voi loukata kunniaa, jos se tehdään halventamistarkoituksessa.

Tohtori Päivi Tiilikka sanoo naureskellen, että tällaisia teoksia lukiessa olisi hyvä nauttia sisällöstä miettimättä jatkuvasti oikeudellisia näkökulmia. Sananvapaudella on tohtorin mukaan myös ajanvietteellinen ja viihteellinenkin tarkoitus

Nettikysymys: Halventaako Tervo uudessa kirjassaan liikaa poliitikkoja?