Tutkija arvostelee työttömyyden hoitoa

Työmielenosoitus

Palkkojen ja veroasteen nousun vuoksi myös yhden työttömän "hinta" on näin laskettuna nousussa, vaikka työttömyysturvaa on leikattu. Vuonna 2004 jokainen työtön "maksaisi" jo vähintään 102 000 markka vuodessa, arvioi Tiainen. Hän muistuttaa tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä, että veroasteen nousu puolestaan johtuu valtion suuresta velasta, jonka avulla taas on maksettu juuri työttömyyden kustannuksia.

Vielä vuosikymmen sitten työttömyydestä selvittiin yhdeksällä miljardilla markalla vuodessa. Laman myötä summa paisui vuoteen 1993 mennessä yli viisinkertaiseksi eli 49 miljardiin markkaan vuodessa. Tiaisen mukaan yhteiskunnalle karttuikin koko viime vuosikymmeneltä kaikkiaan 300 miljardin markan ylimääräiset työttömyyskustannukset verrattuna siihen, että työttömyys ja sen kulut olisivat pysyneet vuoden 1990 luvuissa.

Lisäksi Tiainen laskee työttömyyden alentavan tuotantoa. Jos työttömyys olisi pysynyt 2,5 prosentin tasossa koko viime vuosikymmenen, viime vuoden tuotanto olisi hänen mukaansa ollut 55 miljardia markkaa suurempi kuin se nyt oli.

Työttömyyden ylläpito ylläpitää myös valtion velkataakkaa

Tiainen arvostelee artikkelissaan velanhoitoon keskittyvää talouspolitiikkaa.
-Velan hoitaminen ylläpitämällä työttömyyttä on velkavekselin siirtämistä tuleville vuosille, hän kirjoittaa. Budjetinteossa tuijotetaan hänen mielestään myös liikaa eri alakohtien menoja sen sijaan, että mukaan laskettaisiin myös saamatta jäävät tulot.
-Ilman veromenetyksiä työttömyyden kustannuksista saadaan liian suppea kuva. Tämä tulee näkyviin mm. siinä, kun arvioidaan työllistämisen kustannuksia. Jos niistä vähennetään hyötyinä vain työttömyysmenot, yhteiskunnan saama verotulolisäys ja kerrannaisvaikutukset unohtuvat.

Tiainen huomauttaakin, että työttömyyden hoito näyttää kalliimmalta kuin se todellisuudessa on.
-Aktiiviset toimenpiteet tulevat noin kolmannesta kalliimmiksi kuin työttömänä pitäminen. Aktiivitoimet ovat kuitenkin investointi, hän vakuuttaa.

Todellisuudessa työllistämisen nettokulut jäävät alle kokonaiskulujen, ja hyödyt voivat parhaimmillaan ylitää kustannukset.
-Kun työttömyyden kustannukset veromenetyksineen otetaan huomioon, varojen käyttö työllisyyden hoitoon alkaa monessa tapauksessa näyttää edulliselta vaihtoehdolta, Tiainen päättelee.
-Johtopäätös on, että mitattiinpa näitä asioita miten tahansa, työllisyys on hyvä asia, hän summaa.
-Valtion velan alentaminen ei muuta tätä, vaan päinvastoin työllisyyden parantaminen ja työttömyyden väheneminen helpottavat velan alenemista tulevaisuudessa.
(STT)

Työministeriön www-palvelu