Tuskallisen epäkorrekti sotamuseo: Sarajevon Toivon tunneli kuljetti kaikkea lääkkeistä pornoon

Tarkka-ampujia ja salakäytäviä – tällaista oli elämä piiritetyssä Sarajevossa 1:26

Tunnelin ahtaus on hätkähdyttävä. Siellä on vaikea kävellä suorana: Korkeus on vain noin 150-170 senttiä ja rinnakkain mahtuu tuskin kahta ihmistä.

Aikoinaan katossa kulkivat paksut sähköjohdot. Sateella tunneli saattoi tulvia puolisääreen asti. Silti sitä kahlattiin silloinkin, jalat syvällä vedessä, pää sähköjohtoja väistellen.

Tämä on Tunel Spasa eli "Toivon tunneli", jonka bosnialaissotilaat kaivoivat lentokentän kiitoradan alle Sarajevon piirityksen aikana 1990-luvulla. Naapuristossa on edelleen ihmisiä jotka muistavat piirityksen omakohtaisesti.  

– Tätä kautta kulki ihan kaikkea - vaatteita, ruokaa, lääkkeitä, eläviä eläimiä, aseita, jopa alkoholia ja pornoa, kertoo yksi.

– Kaikelle mahdolliselle oli kysyntää vuosia kestäneen piirityksen aikana. Toiseen suuntaan vietiin haavoittuneita ja kuolleita paareilla tai pienillä kärryillä.

Nykyään Sarajevossa samalla paikalla on tunnelimuseo, josta kävijä pääsee kävelemään kumarassa pätkän alkuperäistä tunnelia. Museota pitää yksityinen perhe, se sama jonka kellarista alkuperäinen tunneli lähti. Sarajevon kaupunki suhtautuu toimintaan nuivasti. Kaupunki haluaisi kuulemma sulkea tunnelimuseon ja perustaa tilalle uuden.

– Eiväthän ne tietysti tällaisesta tykkää, lipunmyyjä toteaa.

Aluksi kaupungin vastustus tuntuu oudolta, mutta mitä tarkemmin tunnelimuseon tarjontaan tutustuu, sitä paremmin ongelma nousee esiin.

Bosnialaisperheen pitämä museo ei kaihda syyllisten osoittelua. Seinillä on loputtomiin karttoja ja tekstejä jotka havainnollistavat, mistä kohtaa ympäröiviltä kukkuloilta serbien tykit ja tarkkampujat milloinkin tähtäsivät ja minne tulittivat. Kansallisuutta alleviivataan joka kohdassa: Serbit täällä, bosnialaiset tuolla.

Samoihin karttoihin on huolellisesti merkattu, mistä kohtaa YK-joukot milloinkin katselivat teurastusta sivusta mitään tekemättä.

Museo teksteineen on kuin ammottava avohaava vaikka sodasta on jo yli kaksikymmentä vuotta. Silti kukaan ei väitä etteikö sen välittämä tapahtumakuvaus pitäisi paikkaansa.

Vierailun täällä täytyy tuntua kuristavalta jos on itse bosniakki, mutta toisella tavalla hirveältä, jos on itse serbi.

Nykyinen Bosnia-Herzegovinahan ei ole nimestään huolimatta mikään yhtenäinen bosnialaisvaltio. Valtio jakautuu bosniakkien ja kroaattien asuttamaan Bosnia-Hertsegovinan federaatioon sekä Bosnian serbitasavaltaan jota puolestaan asuttavat Bosnian serbit.

Näkymättömän raja-aidan huomaa autoillessa helposti: Yhtäkkiä kirjaimet muuttuvat, talojen ulkonäkö muuttuu, kaupat ja huoltoasemat näyttävät erilaisilta. Alueilla on ollut omat liputkin vuoteen 2007 asti kunnes perustuslakituomioistuin kielsi ne.

Ihmiset kyllä näyttävät varsin samanlaisilta.

Sarajevo on juuri näiden kahden melkein-valtion rajalla. Kaupungissa pidetään yhä piirityksen ja sodan muistoja näyttävästi esillä. Esimerkiksi kaupunginmuseon seinä on vieläkin luotisateen rei-ittämä. Se on jätetty tarkoituksella korjaamatta.

Serbien ja bosniakkien välinen juopa on näkyvimmillään Sarajevossa, ja sen sisällä juuri tunnelimuseossa. Museo hieroo kävijän silmille sen, miten hennolla pohjalla tämän valtion yhtenäisyys vieläkin on.

Lue myös:

    Uusimmat