Turvakodit: Lähtöä ei kannata lykätä

Ensi- ja turvakotien liitto päivystää normaaliin tapaan myös jouluna. Tarvetta valitettavasti on, sillä joka vuosi noin 100 lasta viettää joulunsa turvakodissa.

Joulu on turvakotien vapaaehtoisten näkökulmasta vain päivä muiden joukossa, sillä Suomen turvakodit päivystävät vuoden jokaisena päivänä.

Tänä vuonna joulun pyhät asettuvat niin, että pitkiä vapaita on luvassa ilman lomapäiviäkin. Kriisiperheissä se valitettavasti tarkoittaa usein tilanteen kärjistymistä.

Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikön Miia Pitkäsen mukaan liitto ei ole valmistautunut pyhiin erityisesti, koska kaikki resurssit ovat käytössä joka tapauksessa.

Joulu tai arki - aina valmiudessa

– Meillä on kriisityövalmius aina olemassa niin juhlapyhinä kuin tavallisina arkipäivinä ja siellä on valmius ottaa perheitä vastaan. Tietenkin, jos tarvetta tulisi erityisen paljon, niin jouduttaisiin miettimään, mihin kaikki mahtuvat, Pitkänen pohtii valmiustasoa.

Pitkänen ei halua tehdä eroa joulun ja arjen välillä, vaan korostaa, että lapsen kohtaama väkivalta tai sen uhka on aina väärin.

– Tässä työssä havaitsee, että sillä, onko joulu tai juhannus tai ihan tavallinen arkiviikko, ei ole käytännössä merkitystä niille lapsille, joiden elämässä väkivalta on läsnä. Vaikutukset ovat aina yhtä vakavia.

Se, mikä tekee joulusta Pitkäsen mielestä erityisen ja kriisimielessä huolestuttavan, on ihmisten siihen liittämät odotukset, joiden nimissä turvaan lähtöä lykätään turhan pitkälle.

– Vaikka olisi väkivallan uhkaa, niin yritetään jotenkin sietää tilannetta mahdollisimman pitkään. Tämähän on hirveän huolestuttavaa, koska lapsikin aistii sen tunnelman ja pelon ilmapiirin. Näin se hyväksi ajateltu tavoite ei koskaan toteudu. Hyvän joulun odotus muuttuu elämiseksi keskellä pelkoa ja varuillaan oloksi, Pitkänen selittää.

Pitkänen korostaakin, että lapsen näkökulmasta olisi huomattavasti parempi, että sitkeilyn sijaan lähdettäisiin ja haettaisiin apua tilanteeseen.

Avun hakemisessa edistystä

Pitkäsen mukaan nykyään apua osataan hakea hieman paremmin kuin aikaisemmin, mutta ei edelleenkään riittävän hyvin.

Ongelmana on usein huonoon tilanteeseen tottuminen, joka sumentaa arviointikyvyn.

– Perheen näkökulmasta haasteena on se, että väkivallan keskellä eläessakin ne väkivaltatilanteet kehittyvät pienistä asioista vakavammiksi ajan saatossa. Tilanteen tunnistaminen on vaikeaa, kun elää sen keskellä. Tällaisista vakavat asiat voi sitten lopulta tuntua tavallisilta, vaikka ne eivät sitä ole, Pitkänen kertoo.

Lue myös:

    Uusimmat