Turkin uusi presidentti uhoaa kuin Putin – "heikoilla jäillä kävelyä"

– Heillä on myös ideologinen linja. Siihen liittyy se, että he vetävät rohkeasti vastakkainasetteluja tyyliin: me olemme tätä mieltä ja nuo ovat meitä vastaan, mutta se kuuluu asiaan, koska me olemme oikeassa.

Molemmilla johtajilla on Ojasen mielestä myös vaikutusvaltakompleksi. Sekä Venäjä että Turkki haluaisivat olla vaikutusvaltaisia ja halusivat kaikkien uskovan niiden sitä olevan.

– Ne yrittävät kehittää tilannetta, jossa pystyisivät osoittamaan olevansa todella vaikutusvaltaisia, mutta se on hieman heikoilla jäillä kävelyä.

Sisäpolitiikassa Erdoganilla on ollut vahva rooli jo pääministerinä, ja nyt voittoisan presidentinvaalin jälkeen monet uskovat hänen ottavan edeltäjiään huomattavasti vahvemman roolin myös maan presidenttinä.

Tähän ei välttämättä tarvita perustuslain uudistusta, koska Erdogan voi Ojasen mukaan halutessaan laajentaa presidentin valtaa nykyisenkin perustuslain puitteissa.

– Perustuslakia ei tarvitse välttämättä muuttaa, koska vanhakin on aika kätevä Erdoganin kannalta. Vaikka presidentti Turkissa on tätä nykyä puoluepolitiikan yläpuolella, hän voi esimerkiksi hylätä parlamentin lakiehdotukset, vetää hallituksen kokouksia, valita pääministerin ja nimittää oikeuslaitoksen ylimmät tuomarit, hän huomauttaa.

Tekeekö Erdogan spagaatin?

Erdogan voitti Turkin presidentinvaalit sunnuntaina suoraan ensimmäisellä kierroksella reilulla 50 prosentin äänisaaliilla. Voittopuheessaan hän sanoi uuden Turkin nousevan tuhkasta.

– Tämä on perinteistä voittajan retoriikkaa. Hänhän käytti myös sellaisia ilmaisuja kuin yhteiskuntasovinto ja erilaisuus on rikkautta. Näistä hän ei ole puhunut koskaan tai ei ainakaan viime aikoina. Mikä tämän merkitys on, sitä ei tiedä. Kyllä hän edelleen tarvitsee vahvaa omaa puoluetta, vaikka presidenttinä hänen pitäisi siirtyä puoluepolitiikan ulkopuolelle ja olla kokoava voima.

Ojanen kuitenkin uskoo, että Erdogan joutuu edelleen laskelmoimaan seuraaviin parlamenttivaaleihin asti.

– Aika ihmeellisen spagaatin Erdogan tekisi, jos hän yhtäkkiä muuttuisi elokuun lopussa (Erdogan ottaa presidentin viran vastaan 28. elokuuta) kansalliseksi sovittelijaksi. Hän on edesauttanut (kansan) polarisoitumista niin paljon.

Vanhempi tutkija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista uskoo, että vastakkainasettelu vanhoillista islamia kannattavien ja maallistuneiden välillä Turkissa lisääntyy presidentinvaalien jälkeen.

Nato passaa, EU ei

Alarannan mukaan Turkki kuuntelee vastedes entistä vähemmän EU:ta ja Yhdysvaltoja. Turkki esimerkiksi jatkaa EU-jäsenyysneuvotteluja merkityksettömänä poliittisena teatterina vailla todellista halua liittyä EU:hun.

Ojanen uskoo ettei kummallakaan, Turkilla tai EU:lla, ole pakottavaa tarvetta edistää suhteita.

– Erdoganin ja hänen lähipiirinsä näkemys Euroopasta on muuttunut kielteisemmäksi. Heidän mielestään Euroopassa ei ole oikein mitään hyvää, Ojanen sanoo.

Sen sijaan Nato sopii EU:ta paremmin Erdoganin pirtaan. Samoin Yhdysvallat, vaikka sitä jatkuvasti haukutaankin.

– Eli yhtäältä Turkki on länsimaiden kanssa samalla linjalla, toisaalta ei, Ojanen tiivistää.