Tuomioja tylyttää kirjassaan poliittisia vastustajiaan

Erkki Tuomiojan poliittisista muistiinpanoista kirja 2:00

Elo sosiaalidemokraattisen puolueen sisällä oli 1990-luvun alun oppositiovuosina eri kuppikuntien ja henkilöiden välisen vehkeilyn kyllästämää.  

Kulissien takainen valtapeli valottuu kaikessa raadollisuudessaan Erkki Tuomiojan tänään julkistetuissa päiväkirjamerkinnöissä  "Siinä syntyy vielä rumihia" vuosilta 1991-1994 (Tammi). Kirjan on toimittanut historioitsija Veli-Pekka Leppänen.  

Ajanjaksolla SDP:ssä vaihdettiin tuolloin puheenjohtajaa kahdesti, Pertti Paasiosta Ulf Sundqvistiin ja Sundqvistista Paavo Lipposeen. Puolueessa käytiin myös repivää sisäistä kamppailua presidenttiehdokkaasta Kalevi Sorsan ja Martti Ahtisaaren tukijoiden kesken. Tuomioja kuului jälkimmäisiin.  

Näin Tuomioja sanoo... 

Paavo Lipposesta: "Olen joskus epäillyt Lipposen mielenterveyttäkin silloin kun hän käy kuumimmillaan, mutta huomaan sentään itse, että joku voi epäillä minunkin osaltani samaa, kun saan liki fyysisiä oireita yhdestä Lipposen valinnasta." (4.6.1993)  

Eero Heinäluomasta: "Kokouskäytävillä liikkuu myös Eero Heinäluoma, joka uhoaa Sorsan kampanjan vasta alkavan kun hän tällä viikolla ryhtyy SAK:sta käsin sitä päätoimisesti vetämään." (19.4.1993)  

Kalevi Sorsasta: "Iltalehdessä Sorsan kekkoslaiseen presidentinvaltaan haikaileva, vallanhimontäyteinen haastattelu. Jos välillä joutuu miettimään, miksi touhuaa juuri Ahtisaaren kuvioissa tekee hyvää lukea tällainen juttu. En ole ollenkaan varma että Ilaskivi presidenttinä olisi edes Sorsaa vaarallisempi." (9.4.1993)

Martti Ahtisaaresta: "Eilen oli Demarissa Juhana Vartiaisen kovasanainen, mutta joka sanaltaan täysin allekirjoitettava kolumni Ahtisaaresta vaarana parlamentarismille ja demokratialle. Teksti päättyi toteamukseen että toista kertaa häntä ei tule SDP:n ehdokkaaksi päästää". (3.11.1994)  

- Ehkä se kaikista yksinkertaisin motiivi oli, että en uskonut, että Kalevi Sorsa sosiaalidemokraattien ehdokkaana tulisi valituksi, hän perusteli kirjan julkistamistilaisuudessa.  

Kirja on ehkä erityisen kiinnostavaa luettavaa Tuomiojan poliittisille vastustajille, joita hän arvioi vähemmän mairittelevalla tavalla. Tylyimmästä päästä ovat kommentit Paavo Lipposesta. Objektiivisuuden puuskassaan Tuomioja pohtii merkinnöissään, johtuisiko hänen antipatiansa Lipposta kohtaan puhtaasta kateudesta ja siitä, että Lipponen tukkii hänen oman tiensä SDP:n johtoon.  

Tuomioja sanoi, ettei välttämättä ole 20 vuoden takaisen itsensä kanssa suuresti eri mieltä asioista, mutta ihmisistä ehkä.  

- Nimenomaan henkilöistä tekemäni arviot, luonnehdinnat tai kommentit ovat sellaisia, joita tänä päivänä varmasti katsoisin toisin, moniakin.  

Tuomioja sanoi voivansa vain toivoa, että myös hänestä tuolloin muistiinpanoja tehneet ovat vastaavalla tavalla tarkistaneet mielipiteitään.

Lue myös:

    Uusimmat