Tuomas Kyrön Kunkku hölmöilee itsensä sympaattiseksi

Suomen kuningas Kalle XIV Penttinen tahtoisi hallita kansaansa niin kuin kuningaskunnissa on ollut tapana: rajattomalla vallalla, kärpännahkaviittaan kietoutuneena, palvelijoiden ja hovinarrien hääriessä ympärillä.

Ajat ovat Penttisen kauhuksi kuitenkin muuttuneet, eikä kuninkaalla ole enää lainkaan valtaa. Hänestä on tullut pelkkä vilkutteleva koriste-esine. Kunkku turhautuu ja alkaa hölmöillä. Seuraukset ovat huonot niin monarkian kuin perhe-elämänkin kannalta.

Tuomas Kyrön kirjoittamassa vaihtoehtoisessa ja humoristisessa historiassa kuningas pitää erityisesti tenniksestä, hampurilaisista ja tisseistä. Kyröä ovat innoittaneet kaikki kuningashuoneiden skandaalit 1100-luvulta lähtien, mukaan lukien Ruotsin nykyisen kuninkaan toilailut.

Onko kirjan kunkku tyhmä, hölmö vai tietämätön? Näitä kaikkia, vastaa kirjailija Tuomas Kyrö. Mutta hän on sympaattinen hölmö, joka yrittää monarkian romahdettua korjata virheitään, olla parempi isä ja ylipäätään parempi ihminen, onnistuen siinä vaihtelevasti.

Kunkusta tulee Pena, hän päätyy elektroniikkaliikkeeseen varastotyöntekijäksi ja tuntee vihdoin löytäneensä elämäänsä sisältöä ja ryhtiä, vaikka joutuukin välillä notkumaan sossun luukulla. Eihän kuninkaalla ole tarvittavia valmiuksia olla tavallinen kansalainen.

Kyrö on siirtänyt monia ruotsalaisen yhteiskunnan ja kansanluonteen positiivisia piirteitä Suomeen, kääntänyt asioita päälaelleen. Kirjassa Suomi on lupsakoiden, onnellisten ja suvaitsevaisten ihmisten kuningaskunta.

Arvostettu elokuvaohjaaja Edvin Lainekaan ei saa tilaisuutta ohjata sitä suurta sotaelokuvaansa, sillä rahoittajat eivät usko hänellä olevan sotaan aiheen vaatimaa kosketuspintaa.

Läntinen naapurimaamme taas on melankolinen, viinaan hukuttautuva Ruotsi, jossa Ingmar Bergman ohjaa kepeitä komedioitaan. Tunnetuin niistä on Sommartiden Hej, hej!

Lue myös:

    Uusimmat