Tulokasmepit viihtyvät parlamentissa

EU-parlamentin avointa keskusteluilmapiiriä ja hyvää yhteistyöhenkeä kiitellään, kun taas jäsenmaiden erityisolosuhteista piittaamattomat päätökset ärsyttävät meppejä.

- Täällä mennään asiat edellä, ei ihmiset edellä. Suomessa tuntuu välillä, että politiikassa keskustellaan kaikesta muusta paitsi itse asiasta, Riikka Manner (kesk) sanoo.

Sari Essayah (kd) kuvailee EU-parlamenttia hullunmyllyksi, jossa koko unionin kannalta elintärkeät suuret linjanvedot sekoittuvat ajoittain kummallisiinkin päätöksiin, kun varpusparven lailla pyrähtelevä parlamentti haluaa puuttua milloin mihinkin epäkohtaan.

Essayahin mukaan meppiä uhkaa usein riittämättömyyden tunne, kun parlamentti käsittelee samaan aikaan useita laajoja ja monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Muisti joutuu parlamentissa koetukselle.

- Olo on vähän kuin Uuno Turhapurolla, kun muisti palailee pätkittäin, Essayah nauraa.

Strasbourg rassaa

Parlamenttivuoden masentavin kokemus oli usean mepin mielestä kuljettajayrittäjien työaikadirektiiviäänestys, jossa parlamentti tylysti rajoitti Suomen lukuisten pienyrittäjien työaikaa.

- Se oli poliittisesti absurdi päätös. Harmittaa, että niin moni lankesi ay-liikkeen ja suuryritysten lankaan, Carl Haglund (r) sanoo.

Haglund kiittelee sitä, että europarlamentista puuttuu kansallisten parlamenttien hallituksen ja opposition vastainen vastakkainasettelu. Sen puuttuminen mahdollistaa aidon ja rakentavan keskustelun ja asioiden tarkastelun ilman ennakkoasenteita.

Eniten Haglundia riepoo europarlamentissa turha reissaaminen Ranskan Strasbourgiin kerran kuussa.

- Matka Suomesta Strasbourgiin kestää kahdeksan tuntia. Eli käytännössä kaksi työpäivää kuussa menee turhanpäiväiseen reissaamiseen.

Sykkivässä keskuksessa

Pitkän uran kotimaan politiikassa tehnyt Liisa Jaakonsaari (sd) myöntää mepin työn osoittautuneen kovemmaksi hommaksi kuin hän etukäteen kuvitteli. Yksittäisen mepin valta ja vastuu ovat suomalaiseen kansanedustajaan verrattuna suuremmat.

Jaakonsaari kertoo nauttineensa siitä, että kansalaisjärjestöt ovat europarlamentissa eduskuntaa vahvemmin läsnä.

- Tämä on eurooppalaisen poliittisen elämän sykkivä keskus, Jaakonsaari hehkuttaa.

Toinen demarimeppi Mitro Repo puolestaan nousi EU-parlamenttiin ilman mainittavampaa kokemusta politiikasta. Hän myöntää oitis, että ensimmäinen vuosi on mennyt suureksi osaksi opettelun merkeissä. Oppimisen myötä kunnioitus yhteiskunnallisia vastuunkantajia kohtaan on kasvanut.

- Kun on yhteiskunnallinen keskustelija, on helppo sivaltaa muita, mutta kun joutuu ottamaan ruorin itse käteensä, sitä nöyrtyy, Repo maalailee.

Vuosi EU-politiikan ytimessä on paljastanut Revolle unionista jopa surrealistisia piirteitä. Ensimmäiseksi hän ryhtyisi karsimaan unionin byrokraattisuutta.

- EU-myönteisyyteni on syventynyt kriittisyyden ulottuvuudella, Repo summaa.

(MTV3 - STT)