Tulet taatusti taklatuksi! Rugby on rämäpäiden laji

Ihmiskasoja! Hikeä! Munanmuotoinen pallo, jota ei saa heittää eteenpäin!

Tätä kaikkea on rugby, maallikon silmään epämääräisistä taklauksista ja ihmiskeoista koostuva peli.

– Rugby on siinä mielessä eriskummallinen laji verrattuna muihin joukkuelajeihin, että kentältä löytyy pelipaikka oikeastaan kaikenkokoisille, eri nopeuksille ja eri taidoille, Meidän joukkueeseemme hakeutuu tietyllä tavalla rämäpäisiä ihmisiä, jotka ovat ehkä kontaktilajeihin hakeneet tuttavuutta jääkiekon tai muun lajin kautta, Jens Willadsen kuvaa.

Willadsen on joukkueen puheenjohtaja Linnan Rugby Clubista.

Rugbytreeneissä opetellaan pallonkäsittelyä, syöttötekniikkaa, juoksutekniikkaa ja taklauksia. Kun perusedellytykset pelaamiselle ovat olemassa, pelataan ja harjoitellaan. Lajin harrastajalla ei välttämättä tarvitse olla kontaktilajitaustaa.

– Joukkueessamme on läjäpäin sellaisia henkilöitä, jotka halusivat vain tulla kokeilemaan uutta lajia, ja se oli niin sanotusti rakkautta ensisilmäyksellä. Itse olen elämäni aikana kokeillut varmaankin 30 eri urheilulajia, mutten mihinkään ole jäänyt. Tässä kävi sillä tavalla, että kun ensimmäisiin treeneihin meni, seuraavia alkoi heti kovasti odottaa.

Yksinkertaistetusti ajateltuna rugbyjoukkueessa on kahdenlaisia pelipaikkoja: forward-pelaajia ja back-pelaajia.

– Forward-pelaajat lähtökohtaisesti ovat isokokoisempia, taklaavia ja taklatuksi tulevia pelaajia, jotka möyrivät lihakasoissa. Sitten on back-pelaajia, jotka odottavat tilannetta, että saavat pallon käsiinsä ja juoksevat sen jälkeen kuin aropuput kentän läpi.

Kontaktia ei voi välttää

Ja nyt ne huonot uutiset: kentällä ei ole yhtään pelipaikkaa, jossa taklaukset voisi välttää.

– Paitsi jos on niin nopea, ettei kukaan yksinkertaisesti saa kiinni, Willadsen sanoo.

– Lajiin liittyy oleellisesti se, että vain pallollista pelaajaa saa taklata. Se tarkoittaa sitä, että kun saat pallon käsiisi, olet vapaata riistaa.

Pelissä muodostetaan myös erilaisia ihmiskasoja, joille on omat nimensä. Esimerkiksi scrumissa, eli rykelmäaloituksessa, pelaajat punnertavat toisiaan vastaan pallon hallinnasta. 

Treeneissä yksi varuste ovat hammassuojat. Kuulostaa… epäturvalliselta.

– Toki on näin, että laji on hurjan näköinen, ja hurja laji onkin kyseessä, muttei kenenkään tarvitse pää kainalossa treenistä lähteä. Joukkueelle on tärkeintä turvallisuus, kun joku tulee kokeilemaan lajia ja katsomaan, millaista peliä on mahdollisesti aloittamassa. Hammassuoja on sen takia, että legot säästyvät vähän paremmin. Laji kuin laji, aina sattuu ja tapahtuu.

Taklauksista ja kaikenlaisista ihmiskasoista huolimatta rugbyssa ei Willadsenin mukaan satu onnettomuuksia sen enempää kuin muissakaan lajeissa.

– Totta kai urheilulajissa kuin lajissa aina sattuu ja tapahtuu. Taklaukset, joita pelikentällä tapahtuu, on selkeästi ohjeistettu, ja vastustajan kunnioitus ja pelin turvallisuus ovat perusasioita. Taklaukset eivät missään nimessä ole sellaisia, että kädellä vedetään viikatteenomaisesti vastustajaa nuppiin. Se on hallittu halausote, ja vastustaja, jota taklataan, pitäisi lähtökohtaisesti saattaa maahan asti, Willadsen kuvaa.

Säännöt esimerkiksi määrittelivät, ettei taklaus saa tulla hartialinjan yläpuolelle. Taklauksen harjoitteleminen aloitetaan hyvin hitaasti.

– Käytännössä meillä se menee niin, että aloittelijat aloittavat treenauksen kävellen, rauhassa. Kun taito kehittyy, nopeutta ja kovuutta lisätään.

Treeneissä ei paahdeta maksimivoimalla, vaan taklaillaan hellemmin.

– Ei ole järkeä sadalla prosentilla mennä kaveria päin. Eivät treenit kuitenkaan ole pelin mukaisia tilanteita: kaveri seisoo paikoillaan ja odottaa tulevansa taklatuksi.