Barcelonassa järjestettävät yleisurheilun EM-kilpailut kolkuttelevat jo ovelle ja suomalaiset päästetään irti mitalijahtiin. Tämän vuoksi on hyvä tarkastella, minkälaisia suorituksia suomalaisilta on aikaisemmin nähty EM-areenoilla. MTV3.fi kasasi yhteen sykähdyttävimmät suomalaissuoritukset EM-kisoissa.
Kahdeksan maailmanennätystä uransa aikana juossut Viljo Heino lähti vuoden 1946 Oslon EM-kilpailuihin mukaan huoltajana, ei kilpailijana, mutta juoksi silti 10 000 metrin matkalla EM-kultaan.
Ruotsalaiset saivat Heinon kilpailukieltoon ammattilaissyytösten vuoksi, mutta onneksi Suomen Urheiluliiton tuolloinen puheenjohtaja, Urho Kekkonen, sai puhuttua hänet mukaan kilpailuun.
Eikä Heino pettänyt luvan saatuaan. Upea kiri varmisti kultamitalin saapumisen Suomeen.
Martti Vainio voitti 10 000 metrin kuninkuusmatkan vuonna 1978. Vainio oli kehno kirimies, mutta tappavasti loppua kohti kiihtynyt vauhti hyydytti kiritykit ja joukon kestävin olikin lopussa nopein. Vainion menestyksekäs ura sai kolhun, kun mies jäi kiinni dopingista olympialaisissa vuonna 1984.
Nykyään Haapamäellä asusteleva juoksija palasi kilpakentille aktiiviuransa jälkeen ja teki vuonna 1991 maailmanennätykset 40-vuotiaiden sarjassa 3000 ja 10 000 metrillä.
Suomi oli jo aikaisemmin juhlinut seiväshypyn EM-kultaa, mutta Prahan kisat vuonna 1978 ja Rauli Pudaksen pronssihyppy jäi historian kirjoihin ikuisiksi ajoiksi.
Pudas ylitti 545:n korkeuteen asetetun riman ensimmäisellä yrityksellään, mutta millä tavalla. Pudas osui selvästi rimaan, joka hyppäsi ainakin 10 senttiä ilmaan ja palasi kuin ihmeen kaupalla takaisin sijoilleen. Lopuksi kenttätyöntekijä joutui pysäyttämään riman vielä puolen minuutin heilumisen jälkeen.
Prahasta Suomeen tuli kaksi seiväshypyn mitalia, sillä Antti Kalliomäki hyppäsi kunnioitettavasti EM-hopeaa.
Pentti Nikula oli ensimmäinen mies maailmassa, joka hyppäsi seivästä yli viisi metriä. Arvokisatasolla hieno ura sai kruununsa Belgradissa vuonna 1962. Euroopan mestaruus irtosi tuloksella 480. ME-tulos oli Someran Esan urheilijan nimissä kesäkuussa 1962 tuloksella 494.
Pentti Nikulan ura huomioitiin vuonna 2006 Pro urheilu –palkinnolla.
Korkeushyppääjä Reijo Vähälä vastasi vuonna 1969 Ateenassa suurimmasta suomalaisyllätyksestä, hypäten upeasti EM-hopealle, joka on muuten edelleen Suomen viimeisin arvokisamitali korkeushypyssä.
Vähälä kierähti vanhalla hyppytekniikalla riman yli kahdesti Suomen ennätyksen arvoisesti. Ensin ylittyi 214 ja sitten upeasti 217. Toki aikaisempi SE, 213, oli myös hänen hallussaan.
Vähälän ura yleisurheilijana päättyi vain kahden vuoden jälkeen mitalista. Nykyisin osa-aikaeläkkeellä oleva hyppääjälegenda on keskittynyt kulttuuriin ja erityisesti runojen lausumiseen.
Jukka Keskisalo on Holménin ohella toinen 2000-luvulla kovaan yllätykseen venynyt suomalainen yleisurheilija. Joensuun Katajan mies menetti olympiavuoden 2004 loukkaantumisen vuoksi, mutta tuli lupaavasti takaisin radoille seuraavana vuonna.
Todellinen pommi nähtiin Göteborgin EM-finaali-illassa 3000 metrin estejuoksussa. Seitsemäntenä ennen viimeistä kierrosta ollut suomalainen ohitti koko joukon mahtavalla 300 metrin kirillään ja juhlat olivat valmiit.
Nina Holmén sai kunnian olla Suomen naisten ensimmäinen arvokisavoittaja kestävyysjuoksussa, kun hän juoksi vuonna 1974 Roomassa 3000 metrin EM-kultaa.
Juoksijalegenda kirjautti taululle uuden SE-ajan lukemilla 8.55,10, joka kesti rikkomattomana aina vuoteen 1988 asti. Itse juoksussa Holmén pysyi koko matkan muiden vauhdissa mukana, mutta viimeisessä kaarteessa hän irtosi huimaan kiriin, eikä muilla juoksijoilla ollut mitään palaa vastata hänen vauhtiinsa.
Saavutus oli upea, sillä suomalaisilla naisurheilijoilla oli aikaisemmin vain yksi yleisurheilun EM-mitali, vuodelta 1950, 24 vuotta aikaisemmin.
Juha Väätäinen juoksi vuoden 1971 Helsingin kotikisoissa ikimuistoisesti, jännittävien vaiheiden jälkeen EM-kultaan 10 000 metrin matkalla. Samalla Julma-Juha nosti suomalaiset juoksijat takaisin tapetille, olihan edellinen EM-juoksuvoitto tullut vain 17 vuotta aikaisemmin.
Julma-Juha ratkaisi juoksun yhdessä puolustavan mestarin, itäsaksalaisen Jürgen Haasenin kanssa. Kaksikko karkasi viimeisellä kierroksella muista, juoksivat rinta rinnan viimeiseen kaarteeseen, kunnes Väätäinen otti lopullisen irtioton ja juoksi ensimmäisenä maaliin.
Väätäinen itse kertoi, että hän piti voittoa varmana vasta 10 metriä ennen maalia. Neljä päivää myöhemmin Julma-Juha jatkoi upeita otteitaan, juosten myös 5000 metrin matkalla EM-kultaa.
Myös kirjoittajana myöhemmin kunnostautunut Väätäinen äänestettiin vuonna 1971 Euroopan parhaaksi urheilijaksi ja vuonna 2004 hän sai valtion myöntämän PRO-urheilu palkinnon.
Janne Holménin maratonin kultamitali vuonna 2002 Münchenissä yllätti kaikki. Miehen taktiikka lähteä irtiottoon jo kilpailun varhaisessa vaiheessa oli rohkea, eikä moni varmasti uskonut eron takana tuleviin kestävän.
Uppsalan tohtori kuitenkin osoitti kovuutensa ja toi Suomelle ensimmäisen arvokisamestaruuden kestävyysjuoksussa lähes 25 vuoteen.
Sympaattinen ahvenanmaalainen on avioliittonsa myötä kääntynyt muslimiksi. Kahden lapsen isä toimii tätä nykyä tutkijana Ruotsissa.
Riitta Salin on ensimmäinen suomalainen, joka on voittanut kultaa arvokisoissa pikamatkoilla. Tuo hieno hetki koettiin Roomassa vuonna 1974 400 metrillä ME-tuloksella 50,14. Tämän kauden kärkitulos Suomessa on Ella Räsäsellä ja se on 53,84. Maailmanennätystä hallitsee Marita Koch ajalla 47,60.
Samoissa kisoissa Salin toimi Suomen viestijoukkueen ankkurina, kun naiset juoksivat komeasti hopeaa 4x400 metrillä. Myöhemmin juoksijalegenda toimi kahdeksan vuotta Suomen Urheiluliiton hallituksessa.
Kuriositeettina mainittakoon, että Salin (o.s. Hagman) on entisen huippujääkiekkoilija Matti Hagmanin sisko.