Toni sairastui harvinaiseen syöpään – vaihtoehtoina kuolema tai käden amputaatio

Syksyllä 2014 Toni Lehtosella todettiin oikeassa kainalossa epäilyttävä patti. Syyksi paljastui pahanlaatuinen, aggressiivinen pehmytkudossarkooma. 

– Se tuli sinne ihan yhden vuorokauden aikana, pumpsahti esiin. Menin seuraavalla viikolla lääkäriin, ja kolme viikkoa tästä, kun tämä patti tuli, oli kuvien jälkeen diagnoosi selvä. Sen kolmen viikon aikana tapahtui kaikki tutkimus ja kahden viikon päästä siitä leikattiin käsi, Lehtonen kertoo Studio55.fi-lähetyksessä. 

Leikkauksella säästettiin hänen henkensä.

Diagnoosin Lehtonen kuuli lääkärissä vaimon kanssa yhtaikaa. 

– Vaimo kyllä meni vähän sokkiin siinä tilanteessa. Minä pystyin ottamaan sen yllättävän rauhallisesti ja olen itsekin miettinyt paljon sitä, että mistä se johtuu. Ehkä elämänkokemus ja elämänarvot tekivät sen, että pystyin ottamaan sen aika rauhallisesti kumminkin.

Vaikka diagnoosi oli armoton, Lehtosen mukaan oli heti selvää, että kädestä luovutaan. Se oli ainoa vaihtoehto.

– Ihminen ymmärtää sen aika helposti, että okei, näin säilyn hengissä. Ja mikäs hätä tässä sitten on näin, kun ollaan elossa.

Kuin negatiivinen lottovoitto

Pehmyskudossarkooma on harvinainen syöpä.

– Sarkoomia on noin prosentti kaikista syövistä Suomessa. Niitä löytyy ehkä noin 300-350 kappaletta vuodessa. Se jakaantuu vielä osiin siten, että isompi osa menee luustoon ja pienempi osa on näitä, hermoperäisiä pehmytkudossarkoomia. Näitä löytyy 100-150 kappaletta vuosittain Suomessa, Lehtonen kertoo sairaudestaan. 

– Elämäntavat ei vaikuta siihen, miten tämä tulee. Se on ihan sattumankauppaa. Se on huono arpa – hoitajani sanoi, että se on kuin negatiivinen lottovoitto.

Sairauden kukistamiseksi hoitokeinoina käytetään leikkausta, sytostaatteja ja sädehoitoa. 

– Minäkin sain silloin 2015 tukena sytostaattihoitoa. Se oli ikään kuin varmuustoimenpide. 

Urheilusta terapiaa

Lehtosen elämä muuttui leikkauksen jälkeen radikaaleimmin työelämän osalta. 

– Tietysti minusta tuli samalla hetkellä työkyvytön. Minulla oli uintitarvikemyyntiä, olin ollut siinä työssä 1,5 kuukautta kun sairastuin. Sitä ennen minulla on 10 vuoden työhistoriaa palomies-sairaankuljettajana ja 15 vuoden myyntiura takana.

Lehtosella on myös urheilijataustaa, mikä on auttanut häntä selviämään eteenpäin. Liikunnan hän laskee parhaaksi terapiaksi ja onkin pystynyt jatkamaan urheilua juoksun muodossa. 

– Olen 4–7 kertaa viikossa pystynyt juoksemaan ja kilometrejä tulee 40–80 välillä. Se on todella hyvin minulle, olen tyytyväinen, että pystyn sitä tekemään. Nyt kun pääsee kesäaikana maastoon, niin siellä työstää tätä asiaa ja kaikkea muutakin.

– Tästä sairaudestahan tulee enemmän psyykkinen sairaus hoitojen jälkeen. Hyvin iso osa ihmisistä saattaa masentua eivätkä he voi olla tässä kertomassa omaa tilannettaan. Psyyken merkitys kasvaa erittäin suureksi, ja urheilu auttaa todella paljon psyyken kanssa.

Mistä Lehtonen kerää voimia ja kuinka hän jaksaa olla positiivisena esimerkkinä? 

– Se on hyvä kysymys. Se kumpuaa jostain sisältä – ehkä se on ne elämänarvot, että olen aina ollut positiivinen ja aika pitkäjänteinen – ja että katson elämässä eteenpäin. Koen myös että tärkeintä on elää tätä hetkeä, keskittyä tähän hyvin paljon.

Lehtonen toivoo esimerkillään auttavansa myös muita samassa tilanteessa olevia. 

– Koen etten ole tässä vain itseäni varten, vaan nimenomaan muidenkin sarkoomapotilaiden ja muiden sairastuneiden osalta – muiden invalidien osalta. Toivottavasti he kokevat, että voisin edustaa myös heitä muita. 

Millaisia haasteita Lehtonen on kokenut invalidina byrokratiaa vastaan? Katso koko haastattelu!