Toimittajan kommentti: Lasikoppi ei korvaa rajakoiran nenää

Rajan väkeä on kurmuutettu vuosikaudet ja työpaikat ovat vähentyneet hurjaa vauhtia. Mutta nyt uskottavuus on koetuksella Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Siellä ammottaa 1100 kilometriä itärajaa lähes oman onnensa nojassa, kun 40 prosenttia rajavartioinnista lopetetaan säästöjen vuoksi. Noin 180 henkilötyövuotta listitään ja lisäksi vielä kymmeniä rajavartioita siirretään komennuksille kaakkoisrajalle.

Rajan everstikin sen jo tunnustaa, että riskit lisääntyvät. Partiot eivät ole liikkeellä enää 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä.

Eihän tätä kukaan pahuuttaan tietenkään tee ja kaikille se on vastenmielistä. Rahat eivät vain riitä ja itäliikenteen kasvu nielee säästöistä raavittavan summan lisäksi vielä 16 miljoonaa euroa lisää vuodessa.

Senkin ymmärtää, että kenraalit ja everstit ministeristä puhumattakaan haluavat rauhoitella suomalaisia. Tänään vakuutettiin, että voimme nukkua yömme rauhassa, suunnitelmaan ei sisälly riskejä. Olen eri mieltä.

Ja mitä mahtaa tarkoittaa käytännössä muotoilu, että painopistealueiden ulkopuolella "valvonnan suorituskyky ja toiminta mitoitetaan paikallisesti ja ajallisesti niin, että paljastumisriski ennalta ehkäisee tehokkaasti laitonta toimintaa"? Mitenkähän tätä luetaan ulkomailla.

Itärajalla on kaikennäköistä härpäkettä luvattomia kulkijoita torppaamassa. Olen nähnyt. Mutta mikään tekniikka ei 1000 kilometrin matkalla korvaa rajavartijapartion silmiä eikä korvia. Eikä varsinkaan rajakoiran nenää.

Rajavartiolaitoksella on ollut erittäin hyvä maine paikallisten asukkaiden keskuudessa kaikkialla maassa. Erityisen arvokkaaksi heidän työnsä on koettu Itä- ja Pohjois-Suomessa. Nyt näitä alueita kurmuutetaan eniten. Se lisää turvattomuuden tunnetta, sitä on aivan turha kenenkään kiistää.

Rajavartijat ovat harvaan asutuilla alueilla auttaneet paikallispoliisia, avustaneet liikennevalvonnassa ja pidättäneet jopa väkivaltaisia riehujia. Muutamilla paikkakunnilla rajavartijat on koulutettu ensivastetoimintaan. Rajavartija mittaa verenpainetta ja toimii ensipelastajana vaativissakin tehtävissä. Tämän työn tekijöitä syrjäseuduilla totisesti tarvittaisiin lisää. Syrjäseudun ihmisistä tuntuu karmealta, että nämä ammattilaiset komennetaan nyt tuijottamaan passeja.

Rajan väki myöntää itsekin, että heidän pitää olla siellä missä tapahtuu. Ja jatkossa tapahtuu vain rajanylityspaikoilla. Käytännössä rajavartiolaitos keskittyy Vaalimaalle, Nuijamaalle, Imatralle, Niiralaan ja merivartijat Suomenlahdelle. Se on kuin kesäkuussa 1944. Siellähän suomipojat olivat silloinkin.

Okei, huono vertaus. Huono vitsi. Mutta ihmisiä asuu Suomessa muuallakin kuin kaakkoiskulmalla ja he ovat turvallisuutensa ansainneet. Tämä lienee poliittinen kysymys. Kukas tässä asettaa sen kuuluisan "poliittisen tahtotilan".

Rajavartijan työ on luonnosta tykkääville nuorille miehille ja naisille unelma-ammatti. Tai oli. Siihen työhön hakeutuneet huomaavat pian istuvansa huonosti ilmastoidussa lasikopissa tuijottamassa venäläistä passia ja lasin takana näkyvää naamaa. Hyvästi raitis ulkoilma.

Rajavartiolaitos karsii valvontaa maalla ja merellä