Toimittaja Aila-myrskyä metsästämässä: Äkkilähtö Pohjanmaalle, koomisia kommelluksia ja suoria lähetyksiä

Istuimme kuvaajan kanssa autoon kohti Vaasaa monen tunnin ajomatkan päähän. Aila-myrskyn nousemisen tunsi matkan edetessä. Tuuli navakoitui pikkuhiljaa rannikon lähestyessä, ja kuskin täytyi pitää ratista entistä lujempaa kiinni.

Myrskyn todellinen luonne paljastui saman tien saapuessamme Raippaluodon sillan kupeeseen hämärtyvässä illan suussa. Auton oven avaamiseen piti käyttää kunnolla voimaa, että sieltä pääsi ulos. Vaahtopäiset, suuret aallot löivät rantakiviin pärskyttäen merivettä päälle. Täytyi jännittää joka lihasta, että edes pysyi pystyssä.

Vaikka myrskyn aiheuttamat olosuhteet olivat ajoittain vaaralliset, oli tilanne hetkittäin myös koominen. Naureskelimme kuvaajan kanssa, että mihin olemme oikein lupautuneet. Koomisuutta lisäsi entisestään Kymmenen uutisten suorassa lähetyksessä käyttämäni mikrofoni, joka vastasi kooltaan reittäni ja toi välittömästi mieleen legendaarisen Hannu Karpon. Kuvaaja paljastikin, ettei kyseistä mikrofonia ole käytetty vuosiin. Se oli kuitenkin ainoa, joka esti tuulen tarpeeksi hyvin, ja sen ansiosta äänestäni sai edes jotain selvää lähetyksessä.

Lue myös: ”Joutuu tekemään hommia, että pysyy pystyssä” – MTV:n toimittaja Aila-myrskyn kourissa: tuuli puhaltaa jopa 26 metriä sekunnissa

Vaasa on minulle tuttu kaupunki, sillä asuin siellä neljä vuotta opiskellessani yliopistossa. Kaupungin kovat tuulet ja syysmyrskyt tulivat hyvin tutuiksi. Kutsuimme keskustan ja Palosaaren välistä siltaa Siperiasimulaattoriksi. Tällä kertaa tuo simulaattori oli levinnyt koko Pohjanmaalle.

Se, mikä oli noilta vuosilta kuitenkin unohtunut, oli ruotsin kielen vahva asema kaupungissa.

Kielimuuri aiheutti salapoliisityötä

Muiltakaan kommelluksilta ei täysin vältytty. Kävimme kuvaamassa Västervikin venesatamassa osittain uponneita veneitä. Saimme samalla haastattelun ihastuttavalta vaasalaisrouvalta, jonka suvulla on ollut hallussaan sama venepaikka jo 1960-luvulta lähtien.

Normaaliin tapaan kysyin naisen nimen talteen nauhalle, jotta työkaverit toimituksessa pystyivät kirjoittamaan tarvittavat tiedot lähetystä varten. Kävi ilmi, ettei kukaan toimituksessa saanut kunnolla selvää tuosta ruotsinkielisestä nimestä nauhalla.

Lue myös: Vaasalaiset suhtautuvat tyynesti myrskytuhoihin – vaasalaisrouva pulahti aamu-uinnille jättiaaltoihin, Ralfin auto jäi kahden puun alle: "Onneksi ei ollut menoa mihinkään"

Tästä lähtikin liikkeelle pienehkö salapoliisityö. Lopulta saimme nimen selville niin, että kuunnellutin sen ruotsinkielisellä kahvilatyöntekijällä. Häneltä nimi tuli heti kertakuuntelusta apteekinhyllyltä: Ancha Kjerulf. Jokainen reissulla haastattelemani henkilö puhui äidinkielenään ruotsia.

Kjerulfin haastattelusta kävi ilmi, että vaasalaisveneilijöiden yhteisö on tiivis ja lämminhenkinen. Nainen kertoi, kuinka moni oli auttanut toinen toistaan pelastamaan veneet ja mökit myrskyn tuhoilta.

Kova tuuli katkoi puita ja joka paikka oli täynnä risuja sekä lehtiä. Kaupungin tuoksu toi mieleen kesän ja juhannuksen, sillä se muistutti saunavihtaa. Tilanteen ironiaa lisäsi myös se, että Vaasan keskustan kauppakeskuksissa oli meneillään Vaasa City Storm. Ei olisi ajoitus voinut osua yhtään enemmän nappiin.