Mainos

Tiina Lymin remontti käynnistyy

Tiinan uuteen asuntoon kuuluu yläkerran asuintilojen lisäksi noin 40 neliötä kellaritilaa, joista on tarkoitus tehdä työtila. Kuntotarkastusraportissa oli sen kohdalla maininta ulkoseinän kosteusvaurioista ja ehdotus niiden korjaamiseksi, mutta kun Reiska ja Ari saapuivat paikan päälle, asiat mutkistuivat. Raportin antama kuva osoittautui vääräksi. Todellisuus oli paljon huonompi.

"Raportti oli joltain osin täysin hepreaa", Tiina huokaa. "Täällähän tuntuu haju, joka on selvästi kellarimainen ja seinissä on silmin nähtäviä kosteusjälkiä. Paperissa puhuttiin riskirakenteista ja ehdotettiin korjaamaan tilanne muuraamalla kevytsoraharkoista kuori seinän päälle ja jättämällä väliin ilmarako, jonka kautta kosteuden voi tuulettaa pois."

Reiska ja Ari eivät lämmenneet ehdotukselle. Kyllähän tila sillä tavalla johonkin kelpaisi, muttei välttämättä asuin- tai työkäyttöön, jossa siellä oleskellaan pitkiä aikoja yhteen menoon. Päätettiin varmistaa asia ja ottaa yhteys vanhaan tuttuun, rakennusmestari (HTT, Akk) Matti Eklundiin. Matti tuli, katsoi ja yhtyi poikien käsitykseen:

"Se ei olisi hyvä ratkaisu. Lämmötkään eivät riittäisi kuin korkeintaan varastokäyttöön. Kosteus kyllä haihtuisi aiheuttamatta pahempia vaurioita, mutta työhuonekäytössä vaaditaan ehdottomasti riskirakenteen - eli sisäpuolisen lämmöneristyksen - purkaminen sekä kosteuden pääsyn estäminen rakenteisiin. Käytännössä se tarkoittaa ulkopuolisen eristyksen ja salaojituksen tekemistä."

Kuntotarkastus oli siis tehty vähintäänkin myyjäystävällisesti. Käytettyjen sanamuotojen asemesta olisi kannattanut sanoa suoraan, että rakenteessa saattaa esiintyä mikrobikasvustoa tai hometta. Se olisi pannut hälytyskellot soimaan maallikollakin - vai olisiko.

"Mikrobi-sana ei kerro minulle kyllä yhtään mitään", Tiina puuskahtaa. "Korkeintaan sen, että siellä on jotain kummallista. Olisi pitänyt kertoa, että tässä joudutaan avaamaan katu seinän vierestä ja tekemään salaojituksia. Siitä olisin arvannut, että nyt puhutaan mieluummin kymppitonnien kuin tonnien kustannuksista."

"Sana home olisi sanonut maallikolle enemmän", Eklund vahvistaa. "Toinen keskeinen asia olisi todellakin ollut antaa arvio siitä, mitä korjaaminen tulee maksamaan. Ammattilainen osaa päätellä sen heti ihan riittävän tarkasti."

Matin työtoveri, rakennusmestari Marit Laurinkoski kaivaa esiin laitteet, joiden avulla ilmasta saadaan imettyä näytteet pieniin lasiampulleihin: "Aluksi tutkitaan sisäilman laatu, jolla saadaan viitteitä siitä, mitä epäpuhtauksia siinä voi olla", hän selittää. "Sen perusteella Oulun sisäilmantutkimus Oy:stä voi tilata ilmanäytepumpun, jolla saadaan otettua näytteet. Ne lähetetään Ouluun tutkittavaksi ja sieltä saatava raportti sitten kertoo, mitä epäpuhtauksia ilmassa on - voidaanko esimerkiksi epäillä, että kosteusvaurioita esiintyy, vaikka niistä ei olisikaan näkyvissä jälkiä."

Jos ylittäviä partikkeleita on, aletaan tutkia rakenteita syyn selvittämiseksi. Ensimmäiseksi otetaan vertailunäyte paikasta, jossa vaurioita ei esiinny. Kosteusmittarilla ja paljain silmin voidaan hakea kuiva, ehjä kohta, josta otetaan vertailunäyte lähetettäväksi laboratorioon. Seuraavaksi avataan rakenteita vaurioituneista kohdista ja otetaan näytteet levystä, villasta ja joskus myös puurakenteen sisältä.

"Nämä lähetetään tutkittavaksi Kuopion aluetyöterveyslaitoksen laboratorioon", Laurinkoski kertoo. "Siellä käytettävällä laimennussarjamenetelmällä, jossa saadaan selville myös lajikkeisto - mitä itiöitä, homeita ja sieniä siellä on - tulokset saadaan kahdessa viikossa. Niitä voidaan verrata asumisterveysoppaan raja-arvoihin ja päättää, aiheutuuko vaurioista terveyshaittaa."

Kelvottomat kuntotarkastukset ovat siis edelleen karua todellisuutta - ikävä kyllä. Kuluttajavalituslautakunnassa on ollut vuositasolla noin 600 - 700 kuntovauriojuttua. Näistä noin puolessa on tehty asuntokaupan yhteydessä kuntotarkastus, joka ei ollut paljastanut ongelmia.

Eklund puistelee päätään: "Nämäkin vauriot olisivat olleet ammattitaitoiselle tarkastajalle selvästi aistivaraisesti havaittavissa, jos hänellä suinkin olisi ollut halua paneutua asiaan kunnolla. Asiakkaan onkin kysyttävä tarkastuksia tekevien henkilöiden taustoja. Tarkastajalla on oltava pitkä ja monipuolinen kokemus - ja sen lisäksi selkärankaa kertoa vauriosta, kun sellainen havaitaan."

Tarkastuksen lopullisiin tuloksiin ja niiden aiheuttamiin toimenpiteisiin palaamme ohjelmissamme syksyn aikana.

(JKA 7.9.2007)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.