Tiinan uuteen asuntoon kuuluu yläkerran asuintilojen lisäksi noin 40 neliötä kellaritilaa, joista on tarkoitus tehdä työtila. Kuntotarkastusraportissa oli sen kohdalla maininta ulkoseinän kosteusvaurioista ja ehdotus niiden korjaamiseksi, mutta kun Reiska ja Ari saapuivat paikan päälle, asiat mutkistuivat. Raportin antama kuva osoittautui vääräksi. Todellisuus oli paljon huonompi.
"Raportti oli joltain osin täysin hepreaa", Tiina huokaa. "Täällähän tuntuu haju, joka on selvästi kellarimainen ja seinissä on silmin nähtäviä kosteusjälkiä. Paperissa puhuttiin riskirakenteista ja ehdotettiin korjaamaan tilanne muuraamalla kevytsoraharkoista kuori seinän päälle ja jättämällä väliin ilmarako, jonka kautta kosteuden voi tuulettaa pois."
Reiska ja Ari eivät lämmenneet ehdotukselle. Kyllähän tila sillä tavalla johonkin kelpaisi, muttei välttämättä asuin- tai työkäyttöön, jossa siellä oleskellaan pitkiä aikoja yhteen menoon. Päätettiin varmistaa asia ja ottaa yhteys vanhaan tuttuun, rakennusmestari (HTT, Akk) Matti Eklundiin. Matti tuli, katsoi ja yhtyi poikien käsitykseen:
"Se ei olisi hyvä ratkaisu. Lämmötkään eivät riittäisi kuin korkeintaan varastokäyttöön. Kosteus kyllä haihtuisi aiheuttamatta pahempia vaurioita, mutta työhuonekäytössä vaaditaan ehdottomasti riskirakenteen - eli sisäpuolisen lämmöneristyksen - purkaminen sekä kosteuden pääsyn estäminen rakenteisiin. Käytännössä se tarkoittaa ulkopuolisen eristyksen ja salaojituksen tekemistä."
Kuntotarkastus oli siis tehty vähintäänkin myyjäystävällisesti. Käytettyjen sanamuotojen asemesta olisi kannattanut sanoa suoraan, että rakenteessa saattaa esiintyä mikrobikasvustoa tai hometta. Se olisi pannut hälytyskellot soimaan maallikollakin - vai olisiko.
