Tieto-Finlandia-ehdokkaat arveluttivat myös valitsija Wahlroosia

Valinnan tehnyt Sampo Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos muistutti palkintopuheessaan, että kuuden ehdokaskirjan mediavastaanotto oli tylynpuoleinen, ja hän myönsi itsekin miettineensä hetken, miten valitsisi voittajan eteensä nostetusta joukosta.

Kolme viikkoa sitten kritiikkiä herätti se, että ehdokasjoukossa ei ollut yhtään elämäkertaa tai varsinaista debattiteosta, jossa kirjoittaja olisi ottanut kantaa edes jossain määrin ristiriitaa herättävään kysymykseen. Vaikka ehdokkaissa sinänsä ei ollut vikaa, ne olivat keskenään liian samankaltaisia: kaikki ovat tuhteja tietopaketteja joltain erikoisalalta.

- Tietokirjallisuus on kuitenkin varsin laaja alue; paljon kaunokirjallisuutta hajanaisempi ja useampia kuluttajan tarpeita tyydyttävä ala. Esiraadin on pyrittävä kattamaan useimmat alueet ja lopullinen valitsija joutuu monessakin mielessä pakosta vertaamaan keskenään omenoita ja appelsiineja. Tämän vuoden ehdokkaat edustavat jokainen oman tietokirjallisuuden haaransa huippua. Voittajan valinta on siten väistämättä syvästi henkilökohtainen. Arvatenkin tästä syystä kilpailun säännöt on kirjoitettu juuri niin kuin ne ovat, Wahlroos pohti.

Luottamukseen liittyy seremoniallisuutta

Wahlroos valitsi voittajaksi Henrika Tandefeltin Porvoo 1809 -teoksen, koska teos nostaa esiin sen, mikä merkitys onnistuneelle lopputulokselle oli Porvoon valtiopäivien huolellisilla valmisteluilla ja seremonioilla.

- Johtajuus ja siihen liittyvä lojaliteetti eivät ole pelkästään sopimuspohjaisia. Uskollisuuteen ja luottamukseen liittyy aina paljon seremoniaa, ja ollakseen uskottavaa tuo seremonia vaati vuonna 1809 tuekseen tämän päivän silmin lähes lapselliselta vaikuttavaa rekvisiittaa: univormuja, kunniamerkkejä, musiikkia, runoutta, tanssiaisia sekä - ennen kaikkea - protokollaa ja tarkkaa suunnittelua. Speranskin ja Rehbinderin ohjaus oli siksi ratkaisevan tärkeä uuden venäläisen suuriruhtinaskunnan aseman määrittelyssä, Wahlroos sanoi puheessaan.

Nyt solmion värilläkin on väliä

Wahlroosin mielestä kirja muistuttaa meitä elävästi muodon ja sisällön välisestä suhteesta laajemminkin politiikassa.

- Kun presidentti Nicolas Sarkozy heinäkuun 14. päivänä ottaa vastaan Champs Elyséen sotilasparaatin, se vahvistaa ranskalaisten mielessä kuvaa suurvallasta, joka harhaisenakin lisää heidän maansa painoarvoa Euroopan Unionissa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla.

- Eivätkä tämän päivän seremoniat rajoitu paraateihin ja kuninkaallisiin juhlamenoihin. Kansainvälisessä politiikassa voi usein olla yhtä tärkeätä se, kuka jonkin esityksen tekee ja varsinkin missä, kuin se, mikä tuon esityksen yksityiskohtainen sisältö on. Kun Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven Open Market Committeen pöytäkirja julkistetaan, jokainen sen sana ja sanamuoto punnitaan tarkasti Wall Streetillä ja maailman muissa finanssikeskuksissa, koska niillä katsotaan olevan normaalia kielenkäyttöä laajempi symboliarvo. Finanssikriisin ollessa pahimmillaan jopa Ben Bernanken solmion värillä oli kuulemma merkityksensä, Wahlroos kertoi.

Karisma häviää kansanomaisuudelle

Wahlroosin mielestä katajainen ja luterilainen Suomen tasavalta on mennyt liian pitkälle karsiessaan kaikki vanhahtavat seremoniat valtiollisilta johtajiltamme. Nyt heiltä edellytetään enää ensisijaisesti vain kansanomaisuutta.

- Joskus toivoisi, että Suomessakin löytyisi tälle häviävälle taiteenlajille hiukan suurempaa ymmärrystä; suomalaiselle johtajuudelle ei olisi pahitteeksi pieni lisäannos draamaa, seremoniaa ja karismaa. Siksi Henrika Tandefeltin kirja, erinomaisen historiankertomuksensa lisäksi toimii myös muistutuksena eräästä maailman - niin menneen kuin nykyisen - ulottuvuudesta, joka meillä jää usein liian vähälle huomiolle, Wahlroos painotti.

Majakat ja huumeet kärkikisassa

Wahlroosilla oli ehdokkaissa kaksi muutakin suosikkia. Niistä näyttävin on Seppo Laurellin kuva- ja historiateos Valo merellä, joka on jatkoa Laurellin Suomen majakat -teokselle. Aikaisempi kirja on ollut Wahlroosin veneseuranana kymmenen vuotta ja uuttakin hän piti loistavana.

Toinen erityinen mieltymyksen kohde Wahlroosilla oli Mikko YlikankaanUnileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800-1950.

- Se on pikkumaisen tarkasti tutkittu tarina huumeiden yleisyydestä kahden viime vuosisadan Suomessa. Liekö syynä innostukseeni se, että kirja oli täynnä informaatiota, jota minulla ei aikaisemmin ollut, vaiko vain se, että kuulun sukupolveen, joka hippiliikkeen ja radikalismin saattelemana naivisti uskoi olevansa ensimmäinen Suomessa tajuntaansa kemiallisesti laajentava. Ylikankaan historia palauttaa tässäkin mielessä kuusikymmenlukulaiset maan pinnalle ja muistuttaa meitä kaikkia siitä, että onnea ja hyvän olon tunnetta on turha pitkän päälle hakea muusta kuin todellisuuden maailmasta.

Muut ehdokkaat olivat Roope HollméninJuuret Karjalassa, Juha MaasolanKirves sekä Antti Parpolan ja Veijo ÅberginMetsävaltio. Metsähallitus ja Suomi 1859-2009.

Katso Terhi Hyvärisen juttu

Tutustu edellisvuosien voittajiin ja ehdokkaisiin tästä.