Tiedon valtateillä ei ole tungosta

Samaan aikaan kun nuoret miehet tekevät uusia innovaatiota tietotekniikan piirissä, kokevat vanhemmat ikäluokat jäävänsä kehityksen jalkoihin. Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa äskettäin puhunut Viherä korosti, ettei tietoyhteiskunta ole toistaiseksi täyttänyt lupaustaan sähköisestä tavoitettavuudesta - vasta 30 prosentilla kansalaisista oli viime vuonna oma sähköpostiosoite. Puhelin on edelleen mieluisin asiointiväline.

Internetistä puhutaan usein pakkona, jonka pitäisi löytyä joka kodista. Korkeakoulun on odotettu levittävän lähiympäristöönsä modernia viestintävalmiutta ja osaamista, mutta ainakaan internet-intona se ei Etelä-Karjalassa näy. Alueen kotitalouksista toistaiseksi vain joka viides on hankkinut internet-yhteyden. Tietoliikenteen kehityksen ja arkielämän välistä jännitettä pitäisikin Viherän mielestä purkaa nykyistä enemmän paikallisella tasolla. Lisäksi tulisi tietää, minkälaisia viestintävalmiuksia kansalaisyhteiskunta itse asiassa vaatii. Pelkkä tekninen pakko ei edistä osaamista eikä kasvata yhteistä sosiaalista pääomaa.

Palikka taskuun ja maailmalle

Tulevaisuuden Indiana Jones herää aamulla teltastaan missä tahansa päin maailmaa mukanaan mitättömän pieni, mutta huomattavasti uudenaikaisempi toimisto kuin kellään on tällä hetkellä työpaikallaan, visioi dosentti, tulevaisuuden tutkija Mika Mannermaa. Paikasta vapautuminen on hänen mukaansa kuitenkin vain yksi meneillään olevista muutoksista, joiden vauhti kiihtyy - parinkymmenen vuoden päässä häämöttää jo bioyhteiskunta.

Startac

-Varminta tietoyhteiskunnan tulevaisuudessa on, että se on yllätyksiä täynnä, Mannermaa korostaa. Suomessa tietoyhteiskunta on hänen mielestään saanut liian virallisen leiman, ja samalla uusiin vempaimiin on liitetty tarpeetonta dramatiikkaa.

-Ei ole tärkeää pohtia, onko meillä palikka taskussa vai ei, sen sijaan on tärkeää tietää, mitä mahdollisuuksia saamme siitä irti. 60-luvulla vain harvat osasivat tehdä tietokoneilla mitään. Uskon, että insinöörit tekevät uusistakin vempaimista mahdollisimman helppokäyttöisiä. Tulevaisuuden menestyjän Mannermaa näkee viettävän päivänsä urbaanissa keskustassa, jossa globaalit yhteydet vauhdittavat automaattisesti työntekoa.

Illaksi menestyjä haluaa kuitenkin palata monenkymmenen kilometrin päässä sijaistevaan pikkupaikkaan, jossa voi tehdä ja kokea kaikkea paikallista. Globalisoituva yhteiskunta vähentää väistämättä perinteisen valtion merkitystä, paikallisuus sen sijaan korostuu.

Mannermaan mukaan kollektiivinen kansalaistajunta korvautuu erilaisilla paikallisuuksilla ja todellisuusnäkemyksillä. Päätöksiä tehdään pikemminkin asiantuntijavallan kuin kansalaiskeskustelun ja yhteisen hyväksynnän kautta. Sen sijaan menestyjien joukoon eivät kaikki mahdu. Suurimmiksi uhkiksi Mannermaa arvioikin osaamisen ja taloudellisen vaurauden epätasainen kehityksen, kasvavat erot yksilöiden ja kansalaisryhmien välillä.
(STT)