Tie kotiin (The Road Home)

Zhang Yimou (Punainen lyhty, Ju Dou - kielletty rakkaus, Elämän kaari) on tutkinut elokuvissaan Kiinan historian ja yhteiskunnan eri vaiheita yksilön näkökulmasta, ja pysyy samoilla linjoilla uutuudessaan Tie kotiin. Se kuvaa suuren rakkauden syttymistä nuoren tytön näkökulmasta syrjäisessä maalaisyhteisössä vuosisadan alkupuolella, kun perinteet olivat vielä kunniassaan ja arvot eri pohjalla kuin nyt.

Nykyaikaan sijoittuvassa kehyskertomuksessa nuori liikemies Luo Yusheng (Sun Honglei) saapuu lapsuuden kotikyläänsä Sanhetuniin saattamaan isäänsä hautaan. Isä on ollut pitkäikäinen ja kunnioitettu kyläopettaja, jota vaimo on jäänyt suremaan - hän haluaa järjestää miehelleen viimeisen kotimatkan ja hautauksen perinteisellä tavalla, maksoi mitä maksoi.

Varsinaiseen tarinaan päästään, kun Yusheng alkaa kertoa äitinsä nuoruudesta: tuolloin 18-vuotiaan neidon Zhao Din (Zhang Ziyi) elämä on mullistunut, kun nuori ja komea opettaja Luo Changyu (Zheng Hao) on saapunut valistamaan kylän lapsia. Rakkaus on selvää ensi silmäyksellä, ja nyt Zhaon on tehtävä vaikutus mieheen - minkäpäs muun kuin keittotaidon kautta.

Kyläkoulun vähitellen noustessa myös tunteet kasvavat, mutta hiljaa ja piilotetusti, kuten ennen oli tapana. Moinen tosirakkaus on ensimmäinen ihme laatuaan järjestettyjen avioliittojen yhteisössä. Sitten tapahtuu käänne: Changyu joutuu lähtemään kaupunkiin poliittisten vaikeuksien vuoksi - alkaa uskollisen tytön pitkä ja tuskainen odotus.

Tie kotiin on elokuva kärsivällisyydestä. Se on elokuva perinteistä, vanhempien kunnioittamisesta ja sukupolvelta toiselle siirtyvästä viisaudesta, ja se onnistuu olemaan tätä kaikkea ilman opettavaisuutta. Sanhetunin kylä on niitä viimeisiä rauhan tyyssijoita, joita uudet tuulet eivät ole vielä täysin puhaltaneet kumoon - nuoret ovat kyllä lähteneet työn perässä kaupunkiin, mutta perinteet elävät ja uusi alku on aina mahdollinen.

Aikaisempien Yimou-elokuvien tapaan tämäkin on äärimmäisen esteettinen kokemus; se liikkuu avarissa maalaismaisemissa kylpien vaihtuvien vuodenaikojen täyteläisissä väreissä. Kaikessa kauneudessaan ja filosofisessa lämmössään teos on kuitenkin myös hieman kuiva; siitä puuttuu tunteen paloa ja todellista särmää, joka saisi suremaan rakkauden ristiaallokkoa ja elämän katoavaisuutta.

Yhtä kaikki Tie kotiin on kuin hidas ja lempeä tuulahdus nopeatempoisessa nykymaailmassamme, kuin täydellisen harmoninen ympyrä kaaoksen keskellä.

Teksti: Tuuve Aro
Kuva: CTS Egmont