(Parlophone)
Blurissa ja Gorillazissa kannuksensa ansainnut Damon Albarn on saanut taas nuottitelineen pystyyn ja nuotitkin kuulostaisivat olevan järjestyksessä.
Vertaus voi ontua, mutta The Good, The Bad and The Queenin viipyilevä ja tummanpuhuva musiikki on luotu pikemminkin jakkaralla istuen kuin leveässä haara-asennossa.
Albarnin uusin projekti TGTB&TQ on superyhtye, jonka juuret ovat syvällä brittipopin - ja vähän afropopinkin - ytimessä. Bassonvarressa on The Clashin Paul Simonon, kitarassa The Verven Simon Tong ja rummuissa afrobeatin keksijä, 66-vuotias Tony Allen.
Ryhmän tyyliä voisi kuvata globaaliksi folkmusiikiksi. Se pitää sisällään hyvin erilaisia elementtejä maailmanmusiikin rytmeistä moderneihin elekromausteisiin. Särisevä sähköpiano, kuorosovitukset ja niukat kitaran riipaisut luovat tunnelmaa, jota usein kutsutaan myös elokuvalliseksi.
Estetiikka on etualalla 100-prosenttisesti ja varastaa jopa huomion siltä, että mukana ei ole kuin muutama tosi hieno kappale. Allen olisi pitänyt päästää kolistelemaan huomattavasti vapaammin, kuten kappaleessa Three Changes, johon hänen polyrytminen rumputyönsä tuo alkuvoimaa.
Uljaan melodian kuljettama Kingdom of Doom on Irakissa sotivan nyky-Britannian vertauskuva: "Drink all day coz the country's at war", Albarn laulaa ja tavoittaa meikäläisittäin kotoisaa pessimismiä. On helppoa yhtyä siihen arvioon, että biisi saattaa olla parasta, mitä hän on kirjoittanut sitten Blurin Parklifen.
Projektinomaisuudesta huolimatta yhtyeen visio on hyvin hanskassa ja ote itsevarma.
Albarn luotti näkemykseensä jo 90-luvun puolivälissä laulaessaan tytöistä ja pojista ja tytöistä jne... Silloin meni sekaisin puolet maailman popinystävistä, nyt varmasti pienempi joukko, mutta ainakin TGTB&TQ:n pelinavaus sotii kaikkea kertakäyttöisyyttä vastaan.
teksti: Mikko Rita