USA, 2009. Ohjaus: Louie Psihoyos. Käsikirjoitus: Mark Monroe. Kuvaus: Brook Aitken. Leikkaus: Geoffrey Richman. Musiikki: J.Ralph. Tuotanto: Fisher Stevens, Paula DuPré Pesmen. Pääosassa: Ric O'Barry. Kesto: 94 min. Levittäjä: Cinema Mondo.
Ekologiset aiheet ovat tunkeutuneet dekkareihin, lastensatuihin ja elokuviin. Huumorin ja viihteellisyyden nykydokumentteihin toi Michael Moore, joka on saanut kiusallisen paljon jäljittelijöitä. Satiiri ja ironia ovat vaikeita lajeja, eivätkä ne aina onnistu Mooreltakaan. The Coven ohjaaja, amerikkalainen Louie Psihoyos, ei onneksi yritä olla uusi Moore, vaikka hyödyntääkin viihde-elokuvan keinoja, levittää painavaa ympäristö- ja eläinsuojeluasiaa vakoojatrillereiden kuvioita mukaillen. Hän näyttää, että raskaan viestin voi välittää jännittävästi. Toivottavasti viihteellisyys ei kuitenkaan ole juurtumassa dokumenttielokuvaan, siitä kun tulee niin helposti falskin oloista.
Japanilaisen Taijin pikkukaupungin liepeillä, syrjäisessä lahdenpoukamassa, toimii salainen delfiiniteurastamo, jossa eläimet eivät kohtaa kuolemaansa nopeasti vaan huutavat paniikissa rautaseipäiden iskuista, meren värjäytyessä sakeanpunaiseksi. Osa kalastajien vangitsemista eläimistä myydään delfinaarioihin, loput teurastetaan brutaalisti, ja niiden liha päätyy kalatiskeille valaanlihan nimellä. Tämä on rikollista toimintaa, sillä delfiininlihan elohopeapitoisuudet ovat niin korkeita, että sen syöminen voi johtaa vakaviin myrkytystiloihin. Lievänkin elohopeamyrkytyksen oireet ovat kammottavia: kaikkea mahdollista lihassurkastumista ja näön sumenemisesta muistinmenetykseen. The Cove -elokuvan roistoja ovat niljakkaat japanilaiset auktoriteetit, jotka väistelevät kysymyksiä, valehtelevat sulavasti ja antavat törkeän toiminnan jatkua.
Delfiineitä pidetään herttaisina temppuilijoina, mutta ne ovat poikkeuksellisen älykkäitä ja herkkiä nisäkkäitä, jotka eivät siedä hyvin vankeutta. The Cove -dokumentin keskushenkilö on nykyisin 70-kymppinen Ric O'Barry, joka loi 1960-luvulla näyttävän uran delfiinien kouluttajana, hänen kouluttamiaan ovat mm. tv-sarja Flipperin eläimet. Havainnoituaan vuosia delfiinien älyä ja inhimillisyyttä O'Barry käänsi selkänsä kaikelle maineelle ja mammonalle ja alkoi määrätietoisesti työskennellä näiden eläinten suojelemiseksi. Hän tunsi syyllisyyttä siitä, että oli itse ollut rakentamassa yhä kasvavaa delfiiniteollisuutta ja kääntyi nyt sitä vastaan.
Sundancen elokuvajuhlilla dokumentti pokkasi yleisöpalkinnon ja on sen jälkeen kiertänyt kansainvälisiä elokuvafestivaaleja. Ohjaaja Louie Psihoyos on National Geographicin pitkäaikainen valokuvaaja, jolla oli esikoiselokuvaa tehdessään apunaan unelmajoukko palavahenkisiä ystäviä. Aluksi porukka yritti tehdä kaiken laillisesti, mutta kun se osoittautui mahdottomaksi, he päättivät heittää moraalin nurkkaan ja edetä aikeissaan laittomasti. Tiimissä oli mukana vapaasukelluksen mestari (joka pystyy pidättämään hengitystään 6,5 minuuttia!), Kanadan ilmavoimien insinööri ja George Lucasin Industrial, Light & Magic -yhtiön muottien pääsuunnittelija, joka rakensi valekiviä kameroiden naamioimiseksi. Osa rahoituksesta tuli nettimiljonääri Jim Clarkilta. Kaikilla ei ole näin jännittävää ja tarkoitusta palvelevaa ystäväpiiriä. Psihoyos sanookin koonneensa hyvien ihmisten ja tarkoitusten Ocean's Eleven -tiimin.
Materiaalia kuvattiin kuumailmapalloon sijoitetulla satelliittikameralla, infrapunakameroilla ja vedenalaisella laitteistolla, vempaimilla, joita yleensä näkee lähinnä James Bond -elokuvissa. Koska elokuvanteon keinot olivat äärimmäiset, kuvanlaatukin vaihtelee huomattavasti kohtauksesta toiseen. Piilokameroiden tallentama todistusaineisto on joka tapauksessa murskaavaa. The Coven paljastama salateurastus nostatti sellaisen haloon, että Taijin kalastajat ovat alkaneet vapauttaa delfiinejä. Elokuvalla on siis todistettavasti voimaa.
Katso elokuvan traileri .
Teksti: Minna Karila