Tekniikkahuumassa unohdettu: Soittamiseen ei tarvita kallista älypuhelinta

Huipputuotteiden kiivaassa odotuksessa saattaa helposti unohtua, että läheskään kaikki ihmiset eivät halua itselleen suurella näytöllä varustettua minitietokonetta.

Uudet huippuluurit ovat melko hintavia, ja harva käyttäjä tarvitsee oikeasti kaikkia älypuhelimiin ympättyjä lukuisia ominaisuuksia.

Kaikesta älypuhelinhehkutuksesta huolimatta monelle riittääkin varsin mainiosti kännykkä, jolla voi soittaa, lukea tekstiviestejä ja sähköposteja sekä tarvittaessa käyttää pienimuotoisesti nettiselainta.

Testasimme kahta Nokian edullisen hintaluokan Asha-puhelinta: Asha 203 -mallia sekä Asha 311 -mallia. Kummassakin luurissa on käytössä Nokian Series 40 -alusta.

Asha 203 – todellinen perusjampan puhelin

Asha 203 nostattaa eräänlaisen nostalgisen tuulahduksen vuosien takaa. Suurilla näytöillä varustetuista älypuhelimista poiketen se näyttää aivan perinteiseltä matkapuhelimelta kiinteine numeronäppäimineen.

Puheluita ajatellen laitteen muoto istuu huomattavasti paremmin käyttäjän käteen ja korvaan kuin leveiden älypuhelimien muotoilu. Puheluiden äänenlaatu vaikutti testipuheluissamme hyvältä perustasolta.

Kevyt ja pieni luuri sujahtaa taskuun kuin taskuun täysin ongelmitta. Kaiken lisäksi laitteen 60 euron hinta on edullinen.

Eli puhelut hoituvat, mutta saako 60 eurolla itselleen monipuolisesti käytettävän uuden "nokialaisen"? No eipä oikeastaan.

Valitettavasti laitteen käyttöliittymä on liiankin tuttu vuosien takaa. Valikkojen käyttö on kankeaa, ja ne reagoivat käyttäjän toimiin usein viiveellä.

Resistiivinen 2.4-tuumainen näyttö on väreiltään haalea, ja katselukulmat ovat pienet. Resistiivinen näyttötekniikka ei myöskään tue monikosketusta.

Laitteesta löytyy mm. nettiselain, musiikkisoitin ja yhteisöpalveluominaisuuksia. Lisäksi Nokia Kaupasta saa hankittua lisää sovelluksia ja pelejä. Pienestä näytöstä ja huonosta käyttöliittymästä johtuen kyseisiä palveluja ei kuitenkaan mielellään käytä, ellei ole aivan pakko.

Esimerkiksi nettisivujen tihrustelu 240 x 320 pikselin pikkunäytöltä on sujuvuudesta kaukana. Kuori on lisäksi valmistettu halvan oloisesta muovista, joten käyttäjä ei voi olla huomaamatta, että kädessä on todellinen budjettipuhelin.

Asha 203 on sopiva valinta ihmisille, jotka tarvitsevat varapuhelimen tai käyttävät kännykkää ainoastaan puheluiden tekemiseen. Siinä tehtävässä kyseinen luuri pärjää mainiosti. Ja hintaansa nähden erilaiset nettipalvelut ovat tietenkin kiva lisä. Lisäksi laitteen takaa löytyy kahden megapikselin kamera, ilman salamaa tosin.

Asha 311 - Älypuhelimen olemus

Jos haluat tehdä kännykälläsi muutakin kuin pelkkiä puheluita ja budjettisi on 120 euron luokkaa, niin Asha 311 tarjoaa jo huomattavasti mukavamman käyttökokemuksen.

Laitteen yleisvaikutelma on Asha 203:n tavoin karkkipatukkamainen ja muovinen.

Asha 311 -malli on kuitenkin varustettu 3-tuumaisella, monikosketusta tukevalla ja kapasitiivisella näytöllä, jonka käyttötuntuma on selvästi pikkuveljeään miellyttävämpi. Näytön resoluutio on tosin melko vaatimaton: 240 x 400 pikseliä.

Asha 311-mallissa puheluiden äänenlaatu vaikutti olevan pitkälti samaa tasoa kuin Asha 203:n tapauksessa. Äänenlaatu vaikutti kumpaankin suuntaan selkeältä ja melko neutraalilta.

Asha 203-mallista poiketen Asha 311 tarjoaa Wi-Fi -yhteyden ja 3G-ominaisuuden.

1GHz:n prosessori pyörittää kokonaisuutta kohtalaisen sulavasti. Takana on 3,2 megapikselin kamera ilman salamaa. Takakannen alla on lisäksi ylimääräinen muistikorttipaikka.

Nykyisten älypuhelinten tavoin Asha 311 -puhelimen ohjaus tapahtuu täysin kosketusnäytöltä. Käyttöliittymä vaikuttaa muutenkin sovellusikonien ja toiminnan kannalta kalliimpien älypuhelinten kaltaiselta.

Näytölle tarvittaessa ilmestyvä kosketusnäppäimistö on pieni, mutta toimiva. Lisäksi näppäimistö kääntyy automaattisesti vaakatasoon puhelinta kallistettaessa.

Periaatteessa Asha 311 on siis ominaisuuksiltaan jo huomattavasti lähempänä nykyaikaista älypuhelinta kuin peruspuhelinta. Nokia Kaupan sovellustarjonta tuntuu kuitenkin suppealta esimerkiksi edullisiin Android-laitteisiin verrattuna.

Onneksi laitteesta löytyy kuitenkin valmiiksi asennettuna Angry Birds -linturitsapeli.

Asha 311:n nettiselain on melko kankea käyttää eivätkä näytön resoluutio ja koko riitä hyvin nettisurffailuun.

Valitettavasti laitteessa ei ole myöskään GPS-ominaisuutta, joten paikannus tapahtuu puhelinverkkojen ja Wi-Fi-verkkojen avulla.

Series 40 -alustan ominaisuudet paistavat näkyville esimerkiksi sovelluksia suljettaessa. Tällöin järjestelmä kysyy varmistuksena, että haluaako käyttäjä todellakin sulkea sovelluksen. Ennen pitkää kyllä-napin alituinen klikkailu alkaa ärsyttää. Muutenkaan Asha 311:n käyttöliittymä ei aivan vedä vertoja kalliimmille älypuhelimille.

Joka tapauksessa Asha 311 -puhelin on jo mukavan käyttökelpoinen laite monenlaiseen tarkoitukseen. Kyseessä ei ole mikään tekniikkaintoilijoiden laite, vaan edullinen monitoimipuhelin älypuhelinmaisella kosketuskäyttöliittymällä varustettuna.