Täti lähetti Raijalle pääsiäiskortin vuonna 1943 – nyt, 76 vuotta myöhemmin, aarre päätyi oikealle henkilölle: "En luovu siitä koskaan"

Kortissa on kaksi tipua, joista toinen viheltelee ja toinen hyppelehtii, molemmilla tipuilla on hattu päässään. Vuonna 1943 lähetetty kortti pääsi vasta tänä vuonna oikean omistajansa käsiin, siis 76 vuotta myöhässä.

Uudessakaupungissa lapsuutensa ensimmäiset vuodet asunut Raija tuli pikkusiskonsa ystävän mieleen, kun hän löysi Raijan nimeä kantavan pääsiäiskortin omasta postikorttikokoelmastaan. Ystävä kerää postikortteja ja kyseinen kortti oli ilmestynyt hänelle.

– Hänellä se on ollut monta vuotta, hän ei muista mistä ja milloin on sen saanut. Hän löysi sen itseltään ja alkoi lukea sitä ja koska hän tunsi minut, hän otti yhteyttä, nykyään Paimiossa asuva Raija Halme sanoo.

Perheystävä ei kerää tuotantoa, jota pääsiäiskortin taiteilija tekee. Kortti ei myöskään ollut kovin hyvässä kunnossa, joten hänen omiin kokoelmiinsa se ei koskaan päätynyt.

Hän kuitenkin lukee korttien tekstin ennen niistä luopumista. Hän pitää vanhoista käsialoista ja nähdessään kortissa tutun nimen, hän päätti kysyä Halmeelta, joko kortti olisi suunnattu hänelle.

Kortti on varmassa tallessa

Asuinpaikka meinasi aluksi hämätä, sillä Halmeen pikkusisko on Halmetta viisi vuotta nuorempi, eikä ole itse koskaan asunut Uudessakaupungissa.

– Muutimme toiselle paikkakunnalle, kun pikkusisko syntyi, mutta hänen ystävänsä muisti, että olimme asuneet Uudessakaupungissa aiemmin.

Tuttava ei itsekään muista tarkemmin, miten kortti on hänelle päätynyt, koska hän ostaa laatikkokaupalla postikortteja huutokaupoista ja tutkii niitä. 

76 vuoden reissaamisen jälkeen pääsiäiskortti pääsi vihdoin oikealle omistajalleen, joka oli hyvin ilahtunut.

– Olin todella yllättynyt ja ihmeissäni, että näin monen vuoden jälkeen saan kortin ja olen vielä elossa näkemässä tämän hetken. Ihmeellinen juttu, että näin monen vuoden jälkeen kortti ilmestyy omistajalleen.

Kortti on Halmeen kotona varmassa tallessa eikä hän luovu siitä koskaan.

– Laitoin sen kehyksiin, se on nyt todella tärkeällä paikalla kirjahyllyn päällä. Se on ja pysyy siinä, en anna sitä kenellekään koskaan. Niin kauan, kun minä elän, se on siinä takuulla, Halme lupaa.

Isosiskonkaan kortti ei tullut perille

– Olen syntyjäni uusikaupunkilainen ja asuin siellä vielä vuonna 1943, kun kortti on lähetetty. Itse olen ollut silloin viisi ja isosiskoni kahdeksan eli olemme varmasti molemmat saaneet kortin. Ei tiedä, mihin hänen korttinsa on hävinnyt.

Kortin oli allekirjoittanut nimimerkki ”täti”. Halmeella on kaksi tätiä, toinen asui Porissa ja toinen Turussa. Halmeella on epäilyksensä siitä, kummalta tädiltä kortti on, mutta täysin varma hän ei vielä ole.

– En ole vielä saanut selvyyttä, olen yrittänyt selvittää asiaa serkkujeni kanssa kortin käsialan perusteella. Epäilemme, että se on Porin tädiltä, Halme sanoo.