Kaikki vanhemmat sanovat, ettei heillä ole lempilasta. Kaikki vanhemmat valehtelevat, kertoo Time-lehti.
Yksi perhe-elämän tarkimmin varjeltuja salaisuuksia: kaikilla vanhemmilla on lempitytär- tai poika. Sen tietävät niin riitojen välttämiseksi asiasta hiljaa pysyttelevät lempilapset, itsekseen itkevät syrjityt sisarukset kuin käsi Raamatulla kaiken kieltävät vanhemmatkin.
Kieltäminen on tietysti tapa suojella. Useimmat vanhemmat haluavat säästää jälkikasvuaan suoruuden aiheuttamalta tuskalta – puhumattakaan siitä raivoisasta julkisesta hyökkäyksestä, jonka kohteeksi jokainen avoimesti "lempilapsen" myöntävä vanhempi luultavasti itse joutuisi.
Kalifornian yliopiston tutkimuksessa seurattiin 384 sisarusparia ja heidän vanhempiaan kolmen vuoden ajan. Perheitä haastateltiin ihmissuhteista ja videokuvattiin yhdessä konfliktitilanteissa. Selvisi, että 65 prosenttia äideistä ja 70 prosenttia isistä näyttäisi suosivan yhtä lasta toisten kustannuksella. Numerot ovat kaiken lisäksi todennäköisesti alakanttiin, sillä tutkimustilanteessa vanhemmat yrittävät erityisen tarkasti piilottaa kaikenlaisen suosimisen.
Vahvat jälkeläiset jatkavat sukua
Sisarukset kilpailevat syntymästään asti vanhempien huomiosta. On vaikea ennustaa, kuka lopulta nousee lempilapseksi. Joitain ennusmerkkejä kuitenkin on.
Ensinnäkin kyse on puhtaasti biologiasta: ihmisellä on narsistinen tarve kopioida itseään. Äiti ja isä siis turvaavat sukunsa jatkumisen hedelmällisenä ja menestyksekkäänä suosimalla kaikin puolin terveintä jälkeläistään. Käytöstä voi verrata eläinkunnasta esimerkiksi töyhtöpingviiniin, joka potkii pesästä kaksi pienempää munaa pois, jotta voisi paremmin keskittyä vaalimaan isompaa ja todennäköisemmin terveemmän poikasen sisältävää munaa.
Jälkeläisen terveyttä arvioidaan kaikkein helpoimmin ulkonäön kautta. Yksikään vanhempi ei varmasti myönnä rakastavansa kauniimpaa lasta enemmän kuin vähemmän kaunista, mutta tiedemiehiä tämä sama puolueettomuus ei koske.




