Kaikki vanhemmat sanovat, ettei heillä ole lempilasta. Kaikki vanhemmat valehtelevat, kertoo Time-lehti.
Yksi perhe-elämän tarkimmin varjeltuja salaisuuksia: kaikilla vanhemmilla on lempitytär- tai poika. Sen tietävät niin riitojen välttämiseksi asiasta hiljaa pysyttelevät lempilapset, itsekseen itkevät syrjityt sisarukset kuin käsi Raamatulla kaiken kieltävät vanhemmatkin.
Kieltäminen on tietysti tapa suojella. Useimmat vanhemmat haluavat säästää jälkikasvuaan suoruuden aiheuttamalta tuskalta – puhumattakaan siitä raivoisasta julkisesta hyökkäyksestä, jonka kohteeksi jokainen avoimesti "lempilapsen" myöntävä vanhempi luultavasti itse joutuisi.
Kalifornian yliopiston tutkimuksessa seurattiin 384 sisarusparia ja heidän vanhempiaan kolmen vuoden ajan. Perheitä haastateltiin ihmissuhteista ja videokuvattiin yhdessä konfliktitilanteissa. Selvisi, että 65 prosenttia äideistä ja 70 prosenttia isistä näyttäisi suosivan yhtä lasta toisten kustannuksella. Numerot ovat kaiken lisäksi todennäköisesti alakanttiin, sillä tutkimustilanteessa vanhemmat yrittävät erityisen tarkasti piilottaa kaikenlaisen suosimisen.
Vahvat jälkeläiset jatkavat sukua
Sisarukset kilpailevat syntymästään asti vanhempien huomiosta. On vaikea ennustaa, kuka lopulta nousee lempilapseksi. Joitain ennusmerkkejä kuitenkin on.
Ensinnäkin kyse on puhtaasti biologiasta: ihmisellä on narsistinen tarve kopioida itseään. Äiti ja isä siis turvaavat sukunsa jatkumisen hedelmällisenä ja menestyksekkäänä suosimalla kaikin puolin terveintä jälkeläistään. Käytöstä voi verrata eläinkunnasta esimerkiksi töyhtöpingviiniin, joka potkii pesästä kaksi pienempää munaa pois, jotta voisi paremmin keskittyä vaalimaan isompaa ja todennäköisemmin terveemmän poikasen sisältävää munaa.
Jälkeläisen terveyttä arvioidaan kaikkein helpoimmin ulkonäön kautta. Yksikään vanhempi ei varmasti myönnä rakastavansa kauniimpaa lasta enemmän kuin vähemmän kaunista, mutta tiedemiehiä tämä sama puolueettomuus ei koske.
– Asiat, jotka ovat viehättäviä ja puoleensavetäviä, mielletään myös terveiksi, hyviksi ja fiksuiksi, psykologi Catherine Salmon Kalifornian Redlandsin yliopistosta sanoi Time-lehdelle.
Esikoinen kasvaa huomiossa
Suosikki voi olla parhaimman näköisen sijaan myös se, joka sattui syntymään ensimmäisenä. Taustalla on yritysmaailmasta tuttu uponneiden kustannusten sääntö: mitä enemmän tuotteen eteen on nähty vaivaa, sitä sitoutuneemmin sitä vaalitaan.
– Vanhemmat tavallaan panostavat voimavaransa ensimmäiseen lapseen, josta muotoutuu heille ikään kuin pääomaa, psykologi Ben Dattner New Yorkin yliopistosta kertoi Timelle.
Tähän "pääomaan" panostaminen myös kannattaa: esikoisista kasvaa usein pisimpiä ja vahvimpia, koska heidän ei ole elämänsä alussa tarvinnut jakaa ruokaa muiden lasten kanssa. Vuonna 2007 tehty norjalainen tutkimus osoittaa myös, että esikoisilla on keskimäärin kolme pistettä korkeampi älykkyysosamäärä kuin nuoremmilla sisaruksilla. Se johtunee osin siitä, että he ovat saaneet olla vanhempiensa huomion keskipisteitä elämänsä varhaisvaiheessa.
Esikoisen suosiminen ei kuitenkaan ole aina itsestäänselvyys. Vanhimman ja vahvimman sijaan vanhempi saattaakin kallistua kaikista haavoittuvimman eli nuorimman lapsen puolelle. Varsinkin, jos toinen vanhempi kiinnittää kaiken huomion esikoiseen, kuopusta kohtaan herää myötätunto.
Kuopuksen suosiminen voi johtua muustakin kuin empatiasta. Esimerkiksi nokikanalinnut kantavat erityisen paljon ruokaa nuoremmille poikasille, koska niillä on vielä hieno, punainen höyhenpeite päänsä päällä – ne siis yksinkertaisesti näyttävät söpöiltä.
Tytöt rakkaita isille, pojat äideille
Vanhemmat suosivat usein heistä vastakkaista sukupuolta olevaa lasta. On tavallista, että isä ei pysty sanomaan tyttärelleen ei, tai että äiti ihailee "prinssiään".
Vastakkaista sukupuolta olevassa lapsessa arvostetaan eniten niitä ominaisuuksia, joita vanhemmalla itselläänkin on: herkkä äiti pitää runoilevasta pojasta, liikemies-isä taas kaupallisen tutkinnon suorittaneesta tyttärestä.
Sukupuolella on suuri rooli myös siinä tapauksessa, että lapsi on sisarussarjan ainoa tyttö tai ainoa poika. Näin keskimmäinenkin lapsi voi saada huomiota, joka yleensä kasautuu vain esikoisille tai kuopuksille. Pelkkää samaa sukupuolta olevissa lapsiperheissä keskimmäinen kun ei nouse esiin sen paremmin syntymäjärjestyksensä kuin sukupuolensakaan puolesta.
Suosiminen vaikuttaa pärjäämiseen elämässä
Minkälaisia vaikutuksia yhden lapsen suosimisella sitten on?
Lapset, jotka tuntevat itsensä vähemmän rakastetuiksi, tulevat todennäköisemmin kärsimään ahdistuksesta, alhaisesta itsetunnosta ja masennuksesta. He saattavat ajatella, etteivät ansaitse vanhempiensa rakkautta. Toisaalta lempilasten varjossa kasvaneet voivat muodostaa perheen ulkopuolisia ihmissuhteita paremmin kuin sisaruksensa.
Lempilapsena oleminen puolestaan vahvistaa itsekunnioitusta ja -luottamusta. Toisaalta se voi myös johtaa röyhkeyteen ja ongelmiin myöhemmissä ihmissuhteissa, kun äitiin ja isään toiminut charmi ei näykään muille samalla tavalla. Lempilapset saattavat myös aidosti kärsiä sisarustensa sortamisesta ja tuntea pahaa mieltä heidän vuokseen.
Yhden neuvon asiantuntijat antavat: jos ja kun sinulla on lempilapsi – vaikket sitä myöntäisikään – pidä se omana tietonasi. Vaikka lapset näkisivät lävitsesi, pelkkä yritys kieltää asia säästää heidän tunteitaan. Jo asian kieltäminen itsessään on tapa osoittaa rakkautta vähemmän suositulle lapselle.
Lähde: Time
(MTV3)