Tärkeintä on valo

Näyttelijä Jonna Järnefelt iloitsi päästessään Espoon lähiöstä Helsingin sykkeeseen. Nyt lapsuudenkotia on ikävä, mutta Järnefelt ei halua enää muuttaa. Ikinä.

Jonna Järnefelt, 44, asuu miehensä ja kolmen tyttärensä kanssa Helsingin Munkkiniemessä. Hän näyttelee parhaillaan esityksessä Kielletyt laulut Helsingin Kaupunginteatterin Elsa-näyttämöllä. Lisäksi Järnefeltiä työllistävät elokuvan Täällä Pohjantähden alla ja Pääministeri- tv-elokuvan kuvaukset.

Nykyinen koti

Nykyinen koti Helsingin Munkkiniemessä.

– Muutimme Munkkiniemeen vuonna 2001. Rakastuimme asuntoon ja ympäristöön heti. Sijainti on rauhallinen, ja keskustaan pääsee nopeasti. Kun aloin odottaa kolmatta lastamme, tajusin, että asumme neljännessä kerroksessa eikä talossa ole hissiä. Siihenkin kuitenkin tottui. Minulle on tärkeintä valo. Läpitalon päätyhuoneistoomme paistaa aamu- ja ilta-aurinko. En muuta enää ikinä, inhoan isoja muutoksia. Se, että asun viiden kilometrin päässä lapsuudenkodistani, kertoo jotain rajoittuneisuudestani.

Lapsuuden koti

Lapsuudenkoti Espoon Tapiolassa.

– Tapiola oli hieno paikka olla lapsi. Asuimme rivitalossa, jossa oli aidattu, oma piha. Nykyisin muistelen kyynelsilmin rivitalon varastotilaa. Pikkuhiljaa talo kävi kuitenkin isoksi, kun isä meni uusiin naimisiin ja isoveljeni ja -siskoni muuttivat omilleen. Nyt ottaisin lapsuudenkodin takaisin milloin vain. Olen käynyt vanhalla leikkikentälläni lasteni kanssa.

Ensimmäinen Helsingin koti

Ensimmäinen Helsingin koti Töölössä.

– Kun kirjoitin ylioppilaaksi, muutimme äitini kanssa Töölöön. Oli hullaannuttavaa päästä kaupungin sykkeeseen. Saatoin ex-tempore päättää lähteä elokuviin – eikä tarvinnut odotella bussia. Ratikalla kulkeminen oli eksoottista. Tiesimme äidin kanssa, että asuisimme yhdessä vain väliaikaisesti. Muutin puolen vuoden päästä pois. Olin silloin 18-vuotias.

Opiskelija-asunto

Opiskelija-asunto Helsingissä Vilhovuorenkujalla.

– Kun pääsin opiskelemaan Teatterikorkeakouluun, muutin 19 neliön vuokrayksiöön Sörnäisiin. Asunnossa oli viininpunainen lautalattia. Vaatekomero oli muutettu suihkuksi. Minulla oli kavereita ja omaiset Helsingissä, mutta olin ensimmäisenä opiskeluvuotenani yksinäinen. Isäni kuoli, ja pitkä seurustelusuhteeni päättyi. Soitin ystävilleni läheisestä puhelinkopista. Sunnuntaisin menin syömään äidin luokse. Se säästi minun rahojani ja äidin hermoja.

Kolmio Sepänkadulla

Ihana puisto Sepänkadulla.

– Muutimme perheemme kanssa kolmioon, kun esikoisemme oli yksivuotias. Siellä syntyi myös toinen tyttäremme. Viereisestä Sepänpuistosta tuli meidän "olohuoneemme". Puistontädin ja toisten äitien kanssa käydyt keskustelut olivat henkireikäni. Asuimme Sepänkadulla seitsemän vuotta. Sieltä muuttaminen ei ollut helppoa, mutta välttämätöntä. Kämppämme oli liian pieni, ja ympäristö olisi ollut iltaisin yksin liikkuvalle koululaiselle liian levotonta.

Teksti: Johanna Tilus.
Kuvat: Anna Hämäläinen ja Jonna Järnefeltin albumi

Lue myös:

    Uusimmat