Tämän takia Pohjois-Afrikan kuohunnan pitäisi kiinnostaa sinuakin

Arabikevät näyttää ottaneen takapakkia. On monta syytä, miksi sen pitäisi kiinnostaa meitäkin.

Egyptin mielenosoitukset eivät ole laantuneet. Algeriassa on levotonta ja kuohunta on levinnyt jo Saharan eteläpuolelle Maliinkin.

Libyassa on poliittinen tyhjiö, vaikka maalla on uusi parlamentti. Libyasta paenneet taistelijat aseineen horjuttavat nyt Malia, jossa Ranskan tukema maan hallitus yrittää kukistaa islamistit.

Tunisiassa maltilliset islamistit pitävät valtaa, mutta heillä on vastassaan samat haasteet kuin kaikilla Egyptistä Mauritaniaan: taloudesta ja työttömyydestä naisten asemaan.

Marokossa ja Algeriassa vanha valta seisoo yhä. Niissäkin on tehty myönnytyksiä, tosin kosmeettisia.

Algerissa islamistit tekivät kaasuntuotantolaitokseen terrori-iskun ottaakseen länsimaalaisia panttivankeja. Islamistien ei silti uskota uhkaavan asevoimien pönkittämää hallitusta, toisin kuin sisällissodassa 1990-luvulla.

Algeria kukisti panttivankien sieppauksen verisesti, koska sen luonnonvarat ovat viennille elintärkeitä.

Eurooppa tuo Pohjois-Afrikasta maakaasua ja öljyä. Marokon ja Länsi-Saharan fosfaatti on elintärkeä globaalille ruoantuotannolle.

Nigerissä ja Malissa on ydinvoimaan tarvittavaa uraania. Hiekan alla on myös monia muita metalleja.

Niinpä Euroopassa pelätään, että luonnonvaroja ajautuu kotikutoisten tai muualta tulleiden islamistiryhmien haltuun.

Islamistit keräävät rahaa muun muassa salakuljettamalla aseita, huumeita ja ihmisiä vaikeasti valvottavilla rajaseuduilla. Pohjois-Afrikkaa riivaavat myös syvä köyhyys, veden puute ja heikot valtiot.

Jotkut kyseenalaistavat myös nykyisten valtionrajojen mielekkyyden osassa Afrikkaa.

Meidän Euroopan näkökulmasta arabikevään hedelmät kypsyvät piinallisen hitaasti. Sama koskee myös Sahelin rutiköyhiä maita.

(MTV3)

Lue myös:

    Uusimmat