Talon tiiveys ja energiataloudellisuus

Talon energiataloudellisuus ei ole aivan yksinkertainen juttu. Usein kiinnitetään kovasti huomiota seinämateriaaleihin - puuta, kiveä vai tiiltä - ja unohdetaan muut asiaan vaikuttavat tekijät: ilmanvaihto, ikkunoiden määrä ja laatu sekä asukkaiden elintavat. Ollille asiaa valotti alan todellinen huippuasiantuntija, Tampereen teknillisen korkeakoulun professori Ralf Lindberg.

Ollin talon kohdalla voidaan puhua yksiaineisesta seinärakenteesta, jonka materiaalina on kevytbetonimassiiviharkko. Materiaali on sinänsä mainio ja täyttää suunnilleen kaikki rakennustekniset vaatimukset: se on riittävän kantava, palonkestävä ja hyvä äänen- ja lämmöneristyskyvyltään.

Rakennusfysikaalisen toiminnan kannalta se on lähes täysin riskitön - tämä tarkoittaa sitä, että kosteuden kulkeutuminen rakenteessa on heikkoa eikä ns. kastepisteitä pääse syntymään. Samalla kyseessä on kuitenkin myös työmaan kriittisin kohta: riskittömyys edellyttää ehdottomasti malttia ulkopinnoituksen tekemisessä. Rakennusaikaisen kosteuden on annettava haihtua kunnolla, ennen kuin sitä lähdetään tekemään.

Kevytbetoniharkkojen liimaaminenhan on sinänsä kuivatyötä, jossa kosteutta ei synny. Valmistamisen yhteydessä niihin jää kuitenkin aika lailla vettä; toisaalta myös Suomen säät pitävät huolen siitä, että sitä tulee lisää jokaiselle työmaalle.

On muistettava, että energiatalouteen kokonaisuutena vaikuttavat muut asiat paljon enemmän kuin seinän rakenne. Näistä tärkeimmiksi Lindberg mainitsee:
- ikkunat, sekä ylä- ja alapohja
- ilmanvaihto
- lämmin käyttövesi ja muu elämisen aiheuttama kulutus

Tiivis vai hengittävä talo?

Talon tiiveyden suhteen on edelleen kaksi koulukuntaa. Toinen vannoo tiiviin talon nimiin, toinen vakuuttaa ns. hengittävän talon olevan ylivoimainen. Lindberg muistuttaa tässäkin suhteellisuudentajun säilyttämisestä:

"1970-luvulla todella tehtiin rakennuksista tiiviimpiä kuin aikaisemmin. Kun ilmanvaihdon tekniikkaa ei hallittu kunnolla, ongelmaksi muodostui huono sisäilma. Nykyisin tiedetään ja osataan paljon enemmän.

Itse toivoisin että ulkotilaa vastaan olisi ilmaa täysin läpäisemätön ulkoseinä. Tämän ansiosta ilmanvaihtoa voidaan hallita täsmälleen tarpeiden ja ohjeiden mukaan. Vuotavan talon ilmanvaihtoa ei voida hallita millään koneella, eikä silloin myöskään saada lämpöä talteen."

Hengittävästä talosta puhumisessa on Lindbergin mielestä paljon epäasiallista romantisointia: "Kuka huolisi tänä päivänä miljoonan markan taloa, jonka nurkista vetää?"

Taloon lasketaan etukäteen tietty kulutuskäyrä. Tämä on erittäin tärkeää, sillä vain sen perusteella voidaan suunnitella oikein mitoitettu lämmitysjärjestelmä. Professori Lindberg toivoo hiukan malttia joskus hurjaksi yltyvään energiansäästökeskusteluun: "Kannattaa muistaa, että kyllä asumisessa aina tarvitaan energiaa - ei talo sentään pysty sitä tuottamaan."

(Joka Kodin Asuntomarkkinat 3.2.2002)