Tällaista on lastensuojelun arki

Nälkäinen lapsi, joka on joutunut syömään eläintenruokaa. Lapsi, joka on kärsinyt vuosia täistä. Olohuone, jossa lojuu mädäntyneitä vaippoja lattialla. Asunto, joka lainehtii ulosteissa.

Nämä ovat tapauksia, joita erään kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat todistaneet viime aikoina Suomessa.

STT:n haastattelemat viisi sosiaalityöntekijää kertovat, että tällaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia. He esiintyvät tässä jutussa tunnistamattomina, jotta lastensuojelun asiakkaiden luottamus heihin ei kärsi.

Toisessa ääripäässä ovat lapset, jotka voivat huonosti, koska heidän asiansa ovat "liiankin hyvin". He eivät siedä pettymyksiä tai rajaavia sääntöjä. Osa asuu hulppeissa linnoissa, mutta voi silti huonosti.

– Tulotaso tai työssäkäynti ei määritä vanhemmuutta. On melkein haastavampaa lapselle elää kulissiperheessä, missä juodaan konjakkia ympäri vuorokauden, kuin klassisessa päihdeperheessä. Niissä lapset puhuvat, kenen iskän poliisi kävi hakemassa viikonloppuna, sosiaalityöntekijä kertoo.

Köyhissä perheissä lastensuojelun asiakkuus toisinaan periytyy. On toisen ja kolmannen polven lastensuojelun asiakkaita.

– Näille perheille on normaalia, että on oma lastensuojelun työntekijä, jolle jaetaan ilot ja surut, moikataan kadulla ja kutsutaan koulun päätösjuhlaan.

Valtaosa lastensuojelun apuun turvautuvista on kuitenkin ihan tavallisia perheitä. Uupuneita perheitä, jotka tarvitsevat tukea arkeen. Tai keinottomia vanhempia, jotka soittavat, kun nuori vahingoittaa itseään käytöksellään.

Henkistä välinpitämättömyyttä

Enimmäkseen lastensuojelussa ilmi tuleva pahoinpitely on henkistä: ei huolehdita lapsen koulunkäynnistä, vaatteista tai ruuasta, puhutaan lapselle kylmästi, ei välitetä.

Fyysisestä pahoinpitelystäkin iso osa on sosiaalityöntekijöiden mukaan niin sanottua kuritusväkivaltaa. Pikkulasta tukistetaan tai läpsäistään.

– Mutta on myös vuosia jatkunutta pahoinpitelyä. On lyöty kepeillä ja remmeillä, sosiaalityöntekijä kuvailee.

Usein tällaiset tapaukset paljastuvat perheissä, jotka ovat jo lastensuojelun asiakkaita esimerkiksi lapsen koulunkäynnin ongelmien takia. Sosiaalityöntekijä on voinut ajatella, että jotain omituista on, mutta ei oikein tiedä mitä.

– Kerran lapsella onkin jokin isompi mustelma, ja vyyhti lähtee purkautumaan.

Sosiaalityöntekijät käyttävät lasta aina vanhemman kanssa lääkärillä, jos pahoinpitelyä epäillään. Lapset itse eivät yleensä kerro pitkään jatkuneesta pahoinpitelystä, ainakaan heti.

– Jos joskus kertookin, lapsi saattaa kieltää sen seuraavalla kerralla.

(MTV3 - STT)

Lue myös:

    Uusimmat