Taidemaalarit tekivät oman eläkelakinsa

Taidemaalariliitto otti ohjaat omiin käsiinsä, palkkasi eläkemalleihin erikoistuneen ekonomistin ja teki ehdotuksen uudeksi taiteilijoiden eläkelaiksi. Nyt ehdotusta tarjoillaan kansanedustajaehdokkaille ja vastaanotto on ainakin tähän asti ollut vakuuttunut.

- Taidemaalarit ovat selvittäneet koko eläkekuvion ja tehneet valtavan hyvät laskelmat ja mallit. Ekonomistina en löytänyt niistä mitään heikkoutta ja aukkoa, sanoo kokoomuksen ehdokas Hannele Luukkainen.

- Parasta, että tästä ei koidu kustannuksia julkiselle sektorille pitkällä aikavälillä.

Luukkainen kuunteli ekonomisti Ari Aaltosen ja Taidemaalariliiton puheenjohtaja Maaria Märkälän tunnin pituisen esittelyn, katseli laskelmia ja sanoi, ettei koskaan ole nähnyt yhtä perustellista lobbareiden suunnitelmaa.

- Yleensä lobbarit vaativat sitä sun tätä hyvää itselleen, mutta tässä oli todella selvitetty uudistuksen vaikutukset kansantalouteen, kiitteli Luukkainen.

Taidemaalariliitto tekee perusteellista työtä sitouttamalla ehdokkaat lupauksiinsa: jo kymmenet ehdokkaat ovat käyneet liiton verkkosivuilla "allekirjoittamassa" tukensa. Valien jälkeen liitto aikoo seurata, että edes tämä vaalilupaus toteutetaan.

Miten eläke pääsi repsahtamaan?

Vapaiden taiteilijoiden eläkenäkymät ovat huonontuneet viimeiset 20 vuotta. 1980-luvulla taidekauppa kävi vielä vilkkaana, ammattitaitelijoita oli huomattavasti vähemmän kuin nyt ja teosten hinnat olivat tekijöidenkin mielestä kohtuullisia.

Taitelijan on maksettava ansiotuloistaan oman ilmoituksen mukaan eläkekassaan saman taloukon mukaan kuin muut yrittäjäeläkkeen piirissä olevat. Jos tuloja ei kertakaikkiaan ole tai niitä ei ilmoiteta - boheemitaiteijoille tuttu ongelma sekin - työeläke jää kertymättä ja turvaksi tulee valtion takuueläke, joka nykyisin on alle 700 euroa kuukaudessa.

Hullunkurisinta nykyisessä YEL:ssä on, että eläkkeen saajaa hyödyttävä oman maksun alaraja on niin korkea, ettei pienituloisten yrittäjien kannata maksaa kassaan yhtään mitään. 700 euron eläke jää silloin kokonaan veronmaksajien kustannettavaksi.

Taidemaalariliiton ehdotuksessa taitelija maksaisi eläkerahastoon vuodessa saman verran kuin tavallinen palkansaaja keskimäärin eli tällä hetkellä 1575 euroa. Toinen rahaston kustantaja olisi valtio, sen maksuosuus olisi hieman vähemmän. Valtion säästö tuli siitä, että eläkerahasto kustantaisi taiteilijan eläkkeen eikä valtion takuueläkettä enää tarvittaisi. Veronmaksajia tämän mallin ei pidemmällä tahtäimellä pitäisi rasittaa, vakuuttaa Taidemaariliiton selvitys ja mikä vielä parempaa: rahasto pystyisi maksamaan taiteiteilijoille palkansaajien keskimääräisen eläkkeen eli lähes 1600 euroa kuukaudessa.

Samaa perustuotantoa kuin maanviljely

Uutta eläkerahastoa kaavaillaan osaksi nykyistä Maatalousyrittäjien eläkelaitosta. Luukkainen kertoo vierastavansa tätä sijoittelua, Märkälä perustelee yhtensopivuuden sillä, että molemmissa on kysymys perustuotannosta, toinen tuottaa ruumiin- toinen hengenravintoa.

Ammattitaitelijan määritteleminen herättää varmasti aikanaan katkeria riitoja. Maaria Märkälä kertoo kaivailleensa selkeät kriteerit näyttelyjen ja julkisujen määristä. Sitä paitsi eläkekertymän oikeus olisi määräaikainen ja se tarkitettaisiin säännöllisesti. Tuottamaton taitelija ei siis karruttaisi eläkettään.

Nykyisin Suomessa on noin 5000 ammattitaitelijaa, heidän keskiansionsa on 670 euroa kuukaudessa eli 8000 euroa vuodessa.

Märkälä haluaa korjata väärinkäsityksen, että taitelijat eläisivät apurahoilla.

- Tämä selvitys paljastaa, että apurahat ovat koko ammattikunnan ansioista keskimäärin 5,6% - muu tulo kerääntyy teosmyynnistä tai pätkätöistä. Opettajan sijaisuudet ovat taitelijoiden pääasiallinen ansio.

Taitelijaeläkkeitä myönnettään vain 40:lle ansioituneelle taitelijalle vuodessa.

"Koulutuspaikkoja puolet liikaa"

Taiteilijoiden tulevaisuuden näkymiä synkistää vähienkin töiden jakaminen koko ajan kasvavan ammattikunnan kesken.

- Kuvataiteen oppilaitoksista valmistuu 250 taitelijaa joka vuosi, se on paljon, huokaa Märkälä. Pienen pohdinnan jälkeen hän sanoo, että aloituspaikoista pitäisi karsia reilusti puolet pois.

Ylimääräisellä kouluttamiskapasiteetilla pitäisi Märkälän mielestä auttaa jo koulutettuja taitelijoita laajentamaan ammattitaitoaa ja saamaan työtä niillä elämänaloilla, joissa taide voi rikastuttaa elämää ja parantaa tuotantoa. Koulutuspaikkojen tarjoaminen nuorille heidän unelmiensa mukaan on Märkälän mielestä vastuutonta.

- Näillä nuorilla jotka sinne taidekouluihin pyrkii on se usko, että nyt mä olen suuri taitelija ja elätän sillä itseni mutta se tyhjäksi osoittautuva kupla.

Märläkä itse kertoo elävänsä taiteellaan vain juuri ja juuri, vaikka häntä pidetäänkin nykypäivän eturiviläisenä. Märkälän näyttely on parhaillaan Emman galleriassa.

Katso Merja Sundströmin juttu (Kymmenen uutiset 4.4.2011)