Syyttäjä vaatii yli kahdeksan vuoden tuomiota

Turunen myönsi oikeudessa syyllistyneensä panttivangin ottamiseen. Sen sijaan hän kiisti törkeän pahoinpitelyn, törkeän kotirauhan rikkomisen ja törkeän kiristyksen. Perusteena oli se, että Turusen näkemyksen mukaan uhri ei nappaustilanteessa saanut vammoja. Lisäksi Turusen avustajan näkemyksen mukaan kotirauhan rikkominen ja kiristys sisältyvät jo panttivangin ottamiseen.

Oikeudenkäynnin alussa Turunen suojasi kasvonsa kuvaajilta violetilla kankaalla. Kuvaajien poistuttua Turunen otti kankaan pois. Harmaantunut mies oli kasvattanut kokoparran.

Kun oikeudenkäynti jatkui pankkivankijutun käsittelyllä, oikeussaliin oli tuotu sermi, jottei panttivangin tarvitsisi nähdä kaappauksestä syytettyä.

Kooste kaikista oikeudenkäyntijutuista:

- Olosuhteet vankikopissa olivat epäinhimilliset, syyttäjä Koivisto sanoi. Luolan korkeus oli vain 1,1 m. - Tämän kaltaisella rikoksella voidaan aiheuttaa tuhoisat seuraamukset ihmisen elämälle.

Turusen avustaja Jussi-Pekka Kaasalainen sanoi päämiehensä kiistävän, että kopin olosuhteet olisivat olleet epäinhimilliset. - Turunen yritti tehdä olot kopissa mahdollisimman inhimilliseksi. Hän yritti tehdä kaikkensa, että olosuhteet eivät olisi epäinhimilliset.

Kidnapattu Minna Nurminen vaatii henkisestä kärsimyksestä 50 000 euroa panttivankijutussa. Pahoinpitelystä ja sitomisesta Turunen vaatii 7 500 euroa ja kotirauhan rikkomisesta 5 000 euroa.

Peittely ei onnistunut

Turunen tunkeutui Nurmisen kotiin 27. toukokuuta ja piti naista panttivankina 17 päivää.

Nurminen oli käynyt kidnappausta seuraavana päivänä Nurmisen asunnolla ja suihkuttanut syövyttävää ainetta eri puolille asuntoa.

Peittely ei kuitenkaan onnistunut kokonaisuudessaan. Nurmisen asunnosta löytyi nippusiteen osa, josta löydettiin Turusen dna:ta.

Samaa dna:ta löytyi myöhemmin lunnasrahojen noudon yhteydessä Turuselta Louhen parkkihalliin pudonneesta hatusta.