Syyttäjä: Dopingpullo yöpöydällä ei riitä tuomaan syytettä

Syyttämättäjättimispäätöksestä käy ilmi, että rikosepäily perustui suurelta osin vuonna 1988 tehtyyn dopingpullohavaintoon sekä siitä tehtyihin johtopäätöksiin.

Nyt tehdyssä rikostutkinnassa hänen epäiltiin ajaneen asiaansa STT:n dopingoikeudenkäynnin aikana väärin perustein. Matikainen-Kallström vaati STT:ltä aikanaan 200 000 markan (33 637 euron) kärsimyskorvauksia, mutta hovioikeus hylkäsi vaatimukset.

Kihlakunnansyyttäjä Mikko Jaatinen Keski-Suomen syyttäjänvirastosta teki tänään syyttämättäjättämispäätöksen, sillä Matikainen-Kallströmin osalta näyttöä rikoksesta ei ollut.

Nelosen uutiset on kertonut, että Matikainen-Kallströmin pöydällä oli vuonna 1988 epo-hormonipullo. Poliisin esitutkinnassa on tullut ilmi, että tapahtumalla on kaksi todistajaa: hänen kanssaan samaan aikaa kilpaa hiihtäneet Erja Kuivalainen ja Jaana Savolainen.

Pullon on varsinaisesti kertonut nähneensä Kuivalainen, joka majoittui Matikainen-Kallströmin kanssa maajoukkueleirillä Sodankylässä marraskussa 1988. Pullossa oli lukenut sana Erythropoietin.

Kuivalainen oli kertonut havainnoistaan Savolaiselle, joka on vahvistanut asian poliisitutkinnassa.

Pelkästään tämä havainto ei kuitenkaan riitä tuomaan syytteitä törkeästä petoksesta.

Matikainen-Kallströmillä ei syyttäjän mukaan tiettävästi ollut osuutta 90-luvun tapahtumiin, joista oikeudenkäynnissä varsinaisesti kiisteltiin.

1980-luvulla yöpöydällä ollut dopingpullo ei syyttäjän mielestä liity varsinaisesti tulevaan oikeidenkäyntiin, eikä se sellaisenaan todista mitään.

Marjo Matikainen-Kallström on esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Epo-hormoni tuli hiihtourheilussa kielletyksi aineeksi vasta kaksi vuotta sen jälkeen, kun havainto pullosta tehtiin.

Hänen aktiiviuransa hiihtäjänä päättyi jo vuonna 1989. Sen jälkeen hän puuhasi useiden urheiluun liittyvien luottamustoimien parissa, muun muassa Hiihtoliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1990-2007.

Syytteet väärästä ilmiannosta hylättiin kaikkien syyteharkinnassa olleiden epäiltyjen kohdalla, sillä rikoksen tunnusmerkistössä ei mainita tekotapana lainkaan salaamista.

Yleisesti syyttäjä myös huomauttaa, ettei STT:n vuonna 1998 julkaistua juttua ole todistettu vieläkään paikkansa pitäväksi sellaisenaan.