Syytettyjen mielentila tutkitaan aiempaa harvemmin – sairas voi joutua vankilaan

Persoonallisuushäiriön takia mies tekee asioita hetken mielijohteesta ja on altis vihanpurkauksille. Lisäksi hänen on vaikea hallita itseään. Jatkuva MDPV-huumeen käyttö yhdistettynä unettomuuteen oli johtanut piristepsykoosiin. Silti mies oli syyntakeinen eli ampui kohti ihmisiä täydessä ymmärryksessä.

 Syyntakeeton ei ymmärrä tekoaan

-Mielentilatutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on ollut syytetyn mielentila rikoksen tekohetkellä.

-Syyntakeeton ei rikoksen tekohetkellä kykene ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenmukaisuutta mielisairauden, syvän vajaamielisyyden tai vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi. Syyntakeetonta ei tuomita rangaistukseen, mutta terveysviranomaiset voivat määrätä syyntakeettoman pakkohoitoon.

-Alentuneesti syyntakeisen kyky ymmärtää tekoaan on heikentynyt. Hänen rangaistustaan voidaan lieventää mielentilan takia.

-Syyntakeinen on ollut teon aikaan täydessä ymmärryksessä.  

Mielentilaan vetoamalla ei saa sormia napsauttamalla alennusta tuomioon. Johtava lääkäri Eila Tiihonen oikeuspsykiatrisesta Niuvanniemen sairaalasta kertoo, että esimerkiksi päihteillä aiheutettu psykoositila ei ole syyntakeettomuutta. 

– Päihteitä käyttävä tietää yleensä, mitä siitä seuraa. Se on itse aiheutettu tila.

Käytännössä rangaistuksen sijasta pakkohoitoon määrätään lähinnä psykoosisairauksista kärsiviä.

Alentuneesti syyntakeisuuden kriteerit ovat tiukentuneet. Valtion mielisairaalana toimivan Vanhan Vaasan sairaalan johtava lääkäri Markku Eronen sanoo, että ennen antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja itse aiheutettu päihtymystila alensivat usein syyntakeisuutta.

– Kannatti juoda itsensä humalaan, koska sillä sai alennuskortin tehdä rikoksia.

Tuolloin syyntakeisuuden tutkimuksella koetettiin saada lyhennystä tuomioon. Erosen mukaan nämä kokeilijat ovat nykyään lähes hävinneet.

"Rajatapauksia ei lähetetä" 

Syytetyille tehdäänkin mielentilatutkimuksia miltei puolet vähemmän kuin vielä 1980-luvulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan tuomioistuimet määräävät niitä nykyään noin 110-130 vuodessa. 

Niin sanottujen varttihullujen eli alentuneesti syyntakeisten osuus annetuissa lausunnoissa on romahtanut 60 prosentista noin 12 prosenttiin. Syyntakeisten osuus on noussut.

"Kannatti juoda itsensä humalaan, koska sillä sai alennuskortin tehdä rikoksia."

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelija Hannu Niemi arvioi, että taustalla on osin vuonna 2006 voimaan tullut lakimuutos. Sen jälkeen oikeuden on täytynyt perustella pyyntö tutkimuksesta.

– Se johtaa helposti siihen, ettei rajatapauksista enää pyydetä mielentilalausuntoja, Niemi sanoo.

Lisäksi alentuneesti syyntakeisten määriin voi vaikuttaa ristiriita oikeudellisen ja lääketieteellisen arvion välillä. Niemen mukaan juristeja kiinnostaa se, ymmärsikö syyllinen tekonsa, mutta tutkimuksia tekevät lääkärit kartoittavat hoidon tarvetta.

– Lääketieteen asiantuntijoiden näkökulmasta joko on mielisairas tai ei, Niemi sanoo.

Niemi katsoo, että muutos syyntakeisuudessa on yhtenä taustatekijänä elinkautisvankien määrän paisumisessa. 1990-luvun alussa elinkautisvankeja oli vuosittain 30. Nyt heitä on lähemmäs parisataa. Elinkautisvankien määrään vaikuttavat myös esimerkiksi muutokset armahduskäytännössä.

Sairas vankilaan? 

Johtavan lääkärin Markku Erosen mielestä mielentilatutkimuksia pyydetään nykyään jo liian vähän. 

– On vaarana, että mielentilaan ei tule niitä ihmisiä, jotka kuuluisivat ehdottomasti sairaalaan, ei vankilaan.

Vankilajärjestelmä voi kuitenkin paikata virheen. Vanki voidaan toimittaa tarvittaessa psykiatriseen vankisairaalaan ja sieltä jatkohoitoon.

Mielentilatutkimuksissa huijaamista ei pidetä isona riskinä. Johtava lääkäri Eila Tiihonen kertoo, että ihmiset saattavat kyllä yrittää näyttää toiselta.

– Tutkimuksessa etsitään samaa asiaa useilla eri menetelmillä. Menetelmiä tuntemattoman on vaikea teeskennellä samansuuntaisesti.