Traumaattinen kokemus, hallinnanmenetys, kivun tai jopa kuoleman pelko voivat tehdä synnytyksen odottamisesta piinaavaa.
Maiju odottaa toisen lapsensa syntymää loppukesästä ristiriitaisin tuntein: vauvaonnea varjostaa nimittäin ajatus itse synnytyksestä.
– Synnytys jännittää niin, että en totta puhuakseni ole edes kyennyt miettimään koko asiaa. Tavallaan kiellän sen, että se on edessä, Maiju kuvailee. Hän avautui myös blogissaan siitä, miten pelko synnytyksestä saa sulkemaan koko raskauden mielestä ja hillitsee iloa uudesta perheenjäsenestä.
Ensimmäistä synnytystään Maiju ei jännittänyt, mutta raju kokemus sai vannomaan, ettei hän enää ikinä palaisi synnytyssaliin.
– Ehkä eniten pelkään sitä, että synnytys kestäisi sata vuotta ja päättyisi hätäsektioon, jonka jälkeen paikat ovat ihan hajalla.
Maiju kertoo läheisten ja tuttavien kehottaneen hakemaan apua esimerkiksi pelkopolilta ja rohkaisseen ajattelemaan positiivisesti.
– Jotkut eivät sano mitään. Heillä on varmaan oma synnytys mennyt todella huonosti.
Kaikki eivät pääse pelkopolille
Kätilö Katja Korhonen Tampereen Keskussairaalasta kertoo, että vuosittain noin 300 synnyttäjää kaikkiaan noin 5000:sta hakeutuu pelkopolille. Hän muistelee tutkimusta, jonka mukaan noin kuusi prosenttia suomalaisnaisista on tarvinnut keskusteluapua synnytyspelkoon.
– Tarvetta olisi enemmänkin. Ajat ovat kortilla, ja joskus harvoin ei tarpeesta huolimatta pääse pelkopolille.
Korhosen mukaan naisia pelottaa – kuten Maijukin kuvaili – juuri hallinnan menetys ja kipu. Joku voi pelätä oman ja lapsen terveyden tai jopa hengen puolesta, osaa taas pelottaa hoitohenkilökunnan suhtautuminen ja se, ettei synnyttäjää itseään kuunneltaisi.
– Yleisesti ottaen naiset pelkäävät suurta tuntematonta. Synnytys on länsimaalaiselle, nuorelle ja terveelle naisella ainutlaatuinen tilaisuus heittäytyä luonnon vietäväksi. Toiveita synnytyksen aikaisesta hoidosta voi esittää ja niitä kunnioitetaan, mutta ei voi tietää, miten synnytys lopulta menee.
