Sydäninfarkteja luultua enemmän

Sydänlihasvaurioita mittaavien herkkien merkkiaineiden ansiosta sydäninfarkti havaitaan aiempaa useammin. Erittäin pienet merkkiainenousut ovat yhteydessä lisääntyneeseen sepelvaltimotautikuolleisuuteen. Oirekuva tai EKG-löydös ei selkeytä lopullista potilaskuolleisuutta. Lääketieteen lisensiaatti Pekka Porela on tutkinut väitöstyönään sydäninfarktia. Diagnoosin tulisi hänestä perustua sydänvauriolle ominaisiin merkkiaineisiin.

Uudet sydänlihasvaurioille spesifiset merkkiaineet ovat jo kasvattaneet sydäninfarktidiagnoosien lukumäärää. Jos pienetkin merkkiainevuodot luokitellaan sydäninfarkteiksi, niiden määrä nousee selvästi. Sepelvaltimotaudin oireet ovat tyypillisesti rintakipu ja hengenahdistus. Kun kohtaus pitkittyy, sydänlihakseen tulee hapenpuute. Käyttöön on tullut tällä vuosikymmenellä sydänlihasvaurioille ominaisia merkkiaineita. Käyttöön on otettu myös sydänlihasvaurioita rajoittava liuotushoito ja kiireellinen pallolaajennushoito. Porelan väitöstutkimuksessa tutkittiin 311:tä peräkkäistä ja valikoimatonta potilasta. He olivat tulleet TYKS:in ensiapuun. Potilaita seurattiin viiden vuoden ajan.

Tutkimuksessa potilaat jaettiin eri ryhmiin oirekuvan, EKG-luokituksen ja uusien merkkiainelöydösten perusteella. Tutkimuksen perusteella potilaat tulisi luokitella yksistään herkillä merkkiaineilla todetun sydänlihasvaurion perusteella. Akuutissa vaiheessa EKG:n merkitys on suuri, sillä hoitopäätökset perustuvat EKG-löydöksiin ja oireen kestoon. Porela ehdottaa, että sydäninfarktin seurantatutkimuksissa tulisi tehdä EKG-luokitus, joka perustuu hoitolinjavalintoihin. Hänen väitöskirjansa tarkastetaan tänään Turun yliopistossa. (STT)

Lue myös:

    Uusimmat