Suuttuneet rikostoimittajat? No, ei nyt sentään

Suuttuneet? No, ei nyt sentään, eikä edes mieli ole pahoittunut.

Rikostoimittajien moraalia on haukuttu varmaan niin kauan kuin rikosuutisia on julkaistu. Parina viime vuosikymmenenä tästä on ollut erityisen huolissaan Iltalehden kolumnisti Aarno "Loka" Laitinen. Mutta eivät Laitisenkaan väitteet ole suututtaneet. Ihmetyttäneet enemmän.

Kuulin Osmo Soininvaaran haastattelun Radio Rockissa maanantaiaamuna. Ajoin autolla käräjäoikeuteen seuraamaan Turusen kidnappausjuttua. Väitteet maksetuista uutisista herättivät kummastusta.

Itse en ole maksanut yhdellekään poliisille, palomiehelle, tullimiehelle, rajavartijalle tai muulle virkamiehelle mitään vihjepalkkioita. Enkä tiedä kenenkään valtakunnallisessa, maakunnallisessa tai paikallisessa tiedotusvälineessä toimivan kollegankaan maksaneen. Oikeustoimittajat ry:n kysely jäsenilleen vahvisti tätä käsitystä. Mikään aukoton selvitys tälläinen kysely ei tietenkään ole.

Viihdelehdistä en osaa sanoa. Niiden kulttuuri on vieras.

Isompi kysymys liittyy meneillään olevaan lähdesuojakeskusteluun. Pakkokeino- ja poliisilakia pohtinut komitea ehdotti kesällä lähdesuojan murtamista salassapitorikosten tutkinnassa. 

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero kirjoitti lähdesuojasta ja poliisin vuodoista blogissaan kuukausi sitten: "Kyse on siis siitä, että jos joku – vaikkapa virkamies - syyllistyy rikokseen, sen tutkintaa ei voida vesittää lähdesuojan varjolla. Ei kai tämä ole liikaa vaadittu, vai haluaisitko sinä suojella rikollista? Mihin muuhun rikokseen voisi myös syyllistyä tietäen, että ei varmasti jää kiinni? "

Paateron toteaa tuossa: "Vai haluaisitko sinä suojella rikollista?". Tätä kommenttia voidaan käyttää varmasti minkä tahansa poliisivaltuuden perustelemiseen. Sen voisi säästää johonkin aidosti yhteiskunnallisesti tärkeään.

Toki Paatero toteaa kirjoituksessaan: "Salaisten tietojen vuotaminen poliisista ei ole maata mullistava ongelma juuri nyt." 

Lähdesuojan osalta kysymys on isommasta asiasta kuin esimerkiksi jonkin julkkiksen epäillystä rikoksesta kertomisesta. Lähdesuojaa ollaan kuitenkin murtamassa poliisivuotojen perusteella.

Edesmennyt asianajaja Matti Wuori totesi osuvasti, että vuodot ovat demokratian voiteluöljyä.

Nykyiset salassapitosäännökset mahdollistavat esimerkiksi viranomaisissa käytännössä hyvin laajan salaamisen. Jos lähdesuoja murrettaisiin, niin moni keskeinen, yhteiskunnallisesti merkittävä asia voisi jäädä kiinnijäämisen pelossa pimentoon. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi viranomaisorganisaatioiden itsensä kiusallisiksi kokemat ja sen takia salaisiksi määrätyt asiat.

Eli virasto kokee ongelman kiusalliseksi ja määrää sen salaiseksi. Jos asiasta kuitenkin kerrotaan tiedotusvälineissä, on tapahtunut salassapitorikos ja toimittajan lähdesuoja voidaan murtaa - vaikka tieto ei olisi edes tullut viranomaiselta.

Julkisen sanan neuvosto totesi torstaina, että "ehdotus merkitsisi pahimmillaan sitä, että eliitti pystyisi määrittelemään yhteiskunnallisen keskustelun aiheita, koska salaista tietoa ei esimerkiksi koston pelossa uskallettaisi kertoa medialle".

Komitea ehdottaa lähdesuojan murtamisen ohella myös toista merkittävää muutosta. Ehdotuksen mukaan poliisi saisi antaa henkilön nimen tai kuvan julkisuuteen "vain, jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi, rikoksesta epäillyn tavoittamiseksi, uuden rikoksen estämiseksi tai rikoksesta aiheutuvan vahingon estämiseksi".

Nykyisin poliisi voi antaa nimen tai kuvan julki myös muista erityisen painavista syistä.

Jos tämä ja lähdesuojan tiukennus toteutuvat, syntyy tilanne, jossa merkittävää poliittista tai taloudellista valtaa käyttävä henkilö on epäiltynä rikoksesta - jopa kiinniotettuna tai pidätettynä ilman, että kansalaisilla on mahdollisuutta saada tietää siitä.

Tällainen järjestelmä voisi suututtaa - jopa rikostoimittajan.